—
Runo: Emma Lehtovuori
Kuva: Liisa Uski
Tänä kylmänä talviyönä
taivaankansi täyttyy tähdistä
sulkien minut syleilyynsä
Seison tunturin laella
katseeni kohti taivasta ja odotan kunnes
tähdet syttyvät vallitsevaan pimeyteen
Tunnen kuinka henkeni höyryää kylmää ilmaa
ja kuinka tuo hiljainen henkäys nousee kohti ääretöntä
kohti uinuvaa universumia
Minä olen osa tätä universumia
kuin pieni hiekanjyvä merenrannalla
sitä on melkein mahdoton selittää – silti yritän
Tiedostan olevani osa
suurempaa kokonaisuutta –
juuri tässä hetkessä minä
olen tähtitaivaan kansalainen
Maailmankaikkeus, sen kauneus
sen rauhallisuus ja valoisuus
luovat turvaa minulle ja varmasti monelle meille
’ Kuin kuutamo – olet minun valoni
kuin taivas – olet minun suojani
kuin yö – olet minun turvani ’
Tähtitaivas, sulje minut syleilyysi ja
anna ajan pysähtyä –
sillä minä olen nyt osa universumia