Hiihtoa valokuvaamassa
—
Teksti ja kuvat: Topias Mielonen
Olen rakastanut hiihtämistä jo ihan pienestä pitäen. Mieleeni tulevat kaikki ikimuistoiset hetket niiltä ajoilta, kun hiihtämisestä tuli minulle vapaa-ajan harrastus. En muista, minkä ikäisenä aloitin hiihtämisen, mutta todetaanko näin, että aika pienestä alkaen. Hiihto on minulle mielenterveyden virkistäjä, kohentaja ja parantaja, jonka avulla pystyn siirtämään ajatukseni vain hiihtämiseen.
Hiihto on aina talvisin osa elämääni. Ajatus siitä, että nyt olisi erinomaisen hyvä hetki lähteä saamaan vähän hikeä pintaan, saa minut energiseksi ja positiiviseksi. Ajattelen yleensä niin, että nytpä pääsen yksin hiihtämään metsän syleilemään hiljaisuuteen ilman, että joudun kohtaamaan laduilla muita hiihtäjiä. Tämä ajattelutyyli on osittain hyvä, mutta ehkä toisaalta ei kannata kuitenkaan ajatella sitä näin absoluuttisesti.
Eräänä sumuisena päivänä sain tehtäväkseni käydä ottamassa eritahtisista maastohiihtäjistä kuvia. Kuvauksia edeltävänä päivänä otin kameralaukun lainaan kaikkine fotograafisine tykötarpeineen. Pyysin isääni antamaan minulle sukset varastosta, puin hiihtovermeet päälleni ja lähdin suorittamaan kuvauksia iloisin mielin.
Laitettuani sukset jalkaan törmäsin ensimmäiseen nuoreen miespuoliseen kaveriin. Pyysin häneltä kuvauslupaa, koska halusin ottaa hänestä henkilökuvia. Hän vaikutti kerrassaan oikein mukavalta hepulta. Otin hänestä ainakin yli kymmenen laukaisukuvaa ja kysyin hänen yhteystietonsa. Otettuani kuvat näytin hänelle muutamia kuvia, ja hän vaikutti tyytyväiseltä niihin. Lopuksi toivotin hänelle hyvät päivänjatkot.
Kuvauspäivälle meteorologit olivat luvanneet sumuista ja kosteaa säätä. Välillä jouduin kuvausten aikana avaamaan takin vetoketjua. Kuvausolosuhteet olivat todella hyvät, koska sumuisella säällä kuvia ottaessa sumu loi taustaan syvyyttä ja lisäsi selvästi etäisyyttä kohteiden välille. Lisäksi aika monet kohteet taustalla näyttivät jo valmiiksi aika teräviltä. Sumu näytti tietyissä ottamissani kuvissa erityisen houkuttelevalta kylläisyyden, kohteiden ja valon välillä.
Vuoden 2020 hiihtolomallani hiihdin viikon aikana noin 135 kilometriä perinteisellä tyylillä. Pisin lenkki, jonka olen jaksanut hiihtää, on ollut lähes 35 kilometriä. Hiihtoloman aikana tuli kuitenkin hiihdettyä lähes jokaisena päivänä yli 30 kilometriä. Olen tehnyt siis ennätyksellisen kovia tuloksia.
Ihmiset vaikuttivat yllättävän energisiltä. Heistä ihan huokui päälle päin se, kuinka hekin olivat yhtä rakastuneita hiihtoon kuin minä. Muutamalle vastaantulijalle sanoin: ”Morjensta!” Tunsin oloni vapaaksi, oli ihanaa hiihtää muiden ihmisten keskuudessa. Tulivatpa ihmiset kuvauspäivänä Paloheinään hiihtämään mistä päin tahansa Suomea, kaikki olivat joka tapauksessa kohteliaita ja osasivat antaa nopeammille hiihtäjille tilaa. Lähes yhdelläkään hiihtokerralla en ole kohdannut minkäänlaista laturaivoa.
Hiihtämisessä parasta on nimenomaan se, että saa itse määrätä oman tahdin. Ei tarvitse ruveta kilpailemaan siitä, kuka meistä laduilla olevista hiihtäjistä menee kaikista nopeimmin. Vauhti ei ole tärkeintä, vaan se, että saa nauttia luonnon tarjoamista kauniista ja taianomaisista maisemista. Lisäksi voi aina välillä siirtyä suksien kanssa sivuun hengähtämään hetkeksi, jos suunnitelmissa on ollut tehdä pitkä lenkki.
Hiihtäminen on kokonaisvaltainen kestävyysliikuntalaji, jolla voi todellakin polttaa kaloreita. Se on hyväksi niin sydämelle kuin verenkierrolle. Hiihtämisen on tutkitusti todettu alentavan verenpainetta ja vähentävän riskiä sairastua esimerkiksi sepelvaltimotautiin. Lisäksi se voi toimia sosiaalisena harrastuksena, jos lähtee vaikkapa koko perheen voimin hiihtämään. Hiihtäminen on myös erinomaisen hyvä tapa kasvattaa lihaksistoa ja se parantaa aerobista kuntoa. Se sopii kaikille, myös matalammalta kynnykseltä aloitteleville ihmisille.
Tunne siitä, kun olet tehnyt hikiliikuntalenkin, saavut kotiin voitonpuoleisena ja mielihyvähormonit ovat vallanneet koko kehosi päästä varpaisiin, on palkitseva.
- Hiihtoa valokuvaamassa
Hiihto on aina talvisin osa elämääni. Ajatus siitä, että nyt olisi erinomaisen hyvä hetki lähteä saamaan vähän hikeä pintaan, saa minut energiseksi ja positiiviseksi. - Edulliset harrastukset – arjen demokratiaa
Harrastukset tuovat mielekkyyttä arkeen ja iloa elämään. Moni harrastus kuitenkin vaatii melkoisen alkusijoituksen esimerkiksi hankittavien välineiden ja pakollisten perehdytysten tai alkeiskurssien muodossa. - Hauskanpitoa Kuplassa
Eräänä lämpöisenä ja kauniina kesäpäivänä kaksi vuotta sitten olin aamulla tapaamassa ohjaajaani. Mietittiin yhdessä ja googlailtiin, mitä voisin sinä päivänä tehdä. Silloin silmiimme osui mainos: Itä-Helsingin kulttuuripaja Kupla; tekemistä nuorille aikuisille. - Väkivallan syyt ja seuraukset
Heikki pohtii kirjoituksessaan väkivallan syitä ja seurauksia. - Kokemuksiani kierrätyksestä
Annukan kokemuksia kierrätyksestä - Vesijuosten omaa itseä kohti
Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että olen nyt käynyt melkein joka sunnuntai vesijuoksemassa puolisen vuotta. - Galleria: Luonto voittaa
Maiju Niemelän kuvagalleria Luonto voittaa - Muuten menee ihan o.k.
Minea Kärjen taidekuvakollaasi ”Muuten menee ihan o.k.” - Mitä työelämä on?
Pitkään ohjelmistoalalla työskennellyt Kari kertoo ajatuksiaan työelämästä. - Alppien rinteillä
Eeron ihastuttava kuvaus lumilautailemasta Italian Alpeilta. - Minean kuvagalleria
Minea Kärjen kollaasitekniikalla toteutettu kuvagalleria. - Soikkoratamo
Soikkoratamon runo, ote esikoisrunokoelmasta Aamukirjeitä.