—
Teksti: Enni Mustonen
Kuvat: Matti Koskinen, Enni Mustonen
Vertaistuen antaminen ja saaminen on voimaannuttavaa.
Vapaaehtoistyötä tekee noin joka kolmas suomalainen. Yksi yleisimpiä syitä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan on halu auttaa. Moni haluaa tukea toisia samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia vertaisia astetta enemmän järjestämällä itse vertaistapaamisia, sen sijaan, että olisi mukana vain osallistujana jakamassa omia kokemuksia ja neuvoja. Lisäksi halutaan auttaa kolmannen sektorin toimijoita.
Vapaaehtoistoimijat mahdollistavat lukemattomat määrät järjestö- ja vertaistoimintaa. Vapaaehtoisille harvemmin annetaan minkäänlaista palkkioita tehdystä työstä, vaan he kirjaimellisesti tekevät sitä omasta vapaasta tahdostaan ja halustaan jakaa apua, kokemusta sekä oppeja.
Kuva: Enni Mustonen
Vertaistoiminnaksi ja vertaistueksi kutsutaan järjestöjen sekä järjestöjen vapaaehtoisten järjestämää toimintaa, jossa vertaiset pääsevät vapaaehtoisten johdolla tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan omista kokemuksistaan kasvokkain tai esimerkiksi internetin välityksellä. Vertaisia ovat on henkilöt, joilla on samankaltaisia elämänkokemuksia. Usein puhutaan myös kokemusasiantuntijoista. Vertaisuutta ja kokemusasiantuntijuutta erottaa se, että vertaisuuteen tarvitaan vain samankaltainen kokemus jostakin asiasta, kokemusasiantuntija on suorittanut kokemusasiantuntijakoulutuksen ja osaa kertoa kokemusteemastaan laajemmasta näkökulmasta tarjoten tietoa ja uutta ymmärrystä.
Vapaaehtoiset toimivat laajasti eri toimialoilla, esimerkiksi erilaisissa nuorisojärjestöissä, sosiaali- ja terveysalan järjestöissä, hyväntekeväisyysjärjestöistä, puolueissa – jopa palokunnissa. Vapaaehtoistyötä voi tehdä laidasta laitaan.
-Asuinseudullani ei ollut toimintaa ja olin kateellisena seurannut yhdistyksen lehdestä, kuinka toimintaa oli monilla muilla paikkakunnilla. Päädyin kysymään yhdistykseltä, miten toimintaa olisi mahdollista saada myös minun paikkakunnalleni. Sain kuulla, että toimintaa olisi, jos löytyisi vetäjä. Näin päädyin järjestämään aluetoimintaa itse vapaaehtoisena vertaistoimijana, kertoo Katja Bäckström. Tämän jälkeen Bäckströmin vapaaehtoistehtävät ovat laajentuneet internettiin sekä yhdistyksen hallitustoimintaan. Kaikki tämä täysin vapaaehtoisuuden pohjalta. Bäckström on hyvä esimerkki siitä, miten vapaaehtoisena voi toimia monessa eri roolissa samanaikaisesti.
-Toimiminen vapaaehtoisena on antanut vaikka ja mitä. Ilman vapaaehtoistoimintaan lähtemistä en olisi päässyt osaksi suurta perhettä. Olen tavannut upeita ihmisiä, joista osasta on tullut ystäviä sekä monista tuttuja, joita näen mm. yhteisissä koulutuksissa. Saan vapaaehtoistoiminnasta iloa ja hyvää mieltä, sekä myös itse vertaistukea ja kokemuksia. Parasta on ehdottomasti ihmiset, jos minulta kysytään! Se, että näkee toisen saavan uutta ymmärrystä, saa myös itse tärkeää heijastuspintaa, voi jakaa omia kokemuksiaan ja saa kuulla toisen omaavan samanlaisia kokemuksia – saa kokea yhdessä uusia elämyksiä. Ehdottomasti suosittelen vapaaehtoistoimintaa kaikille. Tätä voi tehdä omien mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaan ja tästä saa taatusti hyvän mielen itselleen, Bäckström jatkaa.
Kuva: Matti Koskinen
Jokainen vapaaehtoinen omalla tavallaan on tärkeä. Erityylisiä tehtäviä ja rooleja on monia. Voit mennä lukemaan kirjoja kirjastoon, olla mukana perhekummina, toimia vertaistukena esim. sairauksien tai muiden ongelmien kanssa kamppailevalle tai vaikkapa lipaskerääjänä. Pitää löytää itselleen se sopivin ja paras paikka, ja aina parempi, jos saat siitä itsellesi jotain takaisin, kuten hyvän mielen. Vapaaehtoisuudessakin on monia eri sävyjä, voit auttaa niin pienessä kuin isommassakin tehtävässä. Kaikki apu ja tuki on tärkeää. Se, että joku toinen vapaaehtoinen järjestää kokonaisen tapahtuman ei tarkoita, että sinun ylläpitämäsi WhatsApp-ryhmä olisi turhaa. Jokaisen vapaaehtoisen antama pienikin panos on tärkeä.
-Itse koen, että vertaistuesta on apua. Kun meitä samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia ei ole paljoa, niin vähäisetkin kontaktit ovat tärkeitä, kertoo vapaaehtoistyötä tekevä Anniina Korhonen. Korhonen kertoo vanhempiensa liittyneen jo hänen ollessaan nuori yhdistykseen, josta hän on saanut tukea läpi elämän omien vaikeuksiensa sekä sairauteensa sopeutumisen kanssa. Vanhempana äitiyden kynnyksellä Korhonen lähti myös itse vapaaehtoiseksi, koska koki että saisi siitä itselleen tukea vanhemmuuden äärellä ja voisi jakaa omia kokemuksiaan muille äideille, jotka kamppailevat saman sairauden ja sen tuomien vaikeuksien kanssa.
Vertaiset ovat tärkeitä, koska haasteet ja ongelmat vaikuttavat ihmisen elämässä niin moneen osa-alueeseen. On hyvä kuulla ja nähdä, että ei ole ainut, joka kokee vaikeuksia, ja ettei haasteiden kanssa joudu selviytymään yksin, vaan on ihmisiä ketkä auttavat ja tukevat arjen keskellä. Vertaistuen saaminen on eheyttävää ja voimaannuttavaa.
-Mun mielestä vertaistoiminta on yksinomaan hyvä asia. Vertaisuus tuo tukea etenkin heille, jotka tarvitsevat tukea hyväksynnän kanssa, ja heille, jotka ovat yllättyneet ehkä jopa säikähtäneet ympärillä yhtäkkiä tapahtuneita muutoksia. Koen, että vertaisena olo ehdottomasti antaa enemmän kuin ottaa. Itselle tulee huikea fiilis, kun pääsee jakamaan kokemuksia ja siitä on apua toisille. Tulee tunne, että on auttanut toista ihmistä – on ns. asiantuntija jossain olematta oikeasti ammattilainen, koska oman kokemuksen ja selviämisen kautta voi auttaa toista. Vertaistoiminta on parhaimmillaan kokemusten jakamista samalla kun luodaan uusia kokemuksia, muistoja ja ystävyyssuhteita. Toivon, että osataan olla kiitollisia vapaaehtoisille siitä, että he järjestävät toimintaa esim. vertaistapaamisten muodossa, kertoo Pauliina Laamanen, joka on vastikään osallistunut nuorille suunnattuun vertaistukiviikonloppuun.
Lopuksi voisin itse kertoa, että olen kokenut vapaaehtoisuuden omalla kohdallani voimaannuttavana, jollain tapaa jopa “henkireikänä”. Koen että kun annan itsestäni, saan vastavuoroisesti myös erittäin paljon itselleni. Yhdessä tekeminen ja asioiden kokeminen on tärkeää etenkin kriisin keskellä. Nykypäivänä vapaaehtoistoimintaa on ympärillämme enemmän kuin tiedämmekään, ja uskallan väittää, että meitä kaikkia auttaa tai tukee jonkinlainen vapaaehtoistoimia jossain kohtaa elämäämme – on se sitten sairauden kanssa kamppaillessa, kriisistä selviytyessä tai museokäynnin yhteydessä.
Kokemuksia vertaistoiminnasta
Gallup: Janina Porkka
Miten päädyit mukaan vertaistoimintaan?
“Ensin se oli vertaistuen kaipuu, nykyisin halu toimia vapaaehtoisena ja auttaa myös muita.
“Halusin virikkeellistä tekemistä ja jotakin siistiä, mitä voi tehdä vertaisten kanssa ilmaiseksi.”
“Ystävän suosituksesta, osaksi myös silloisen elämäntilanteeni vuoksi.”
“Näin mainoksen IG:ssä ja ajattelin, että olisi kaipaan jotain yhteisöä kun en ole koulussa tai töissä.”
“Halusin saada jonkin uuden harrastuksen.”
“Vertaisuus kiinnosti. Siitä saa voimaa ja itseluottamusta – jakaminen muiden kanssa aina helpottaa, kunhan on hyvä porukka.”
“Halusin tavata mielenkiintoisia ihmisiä.”
“Ajattelin, ettei mitään menetä, vaikka osallistuu.”
“Olin jo ennen huomannut, kuinka hyvää vertaistuki on. Koin mahdollisuudeksi tehdä jotain hyvää ja tutustua toisiin ihmisiin.
”Osallistuin, kun ei ollut muutakaan tekemistä.”
Mitä vertaisuus merkitsee sinulle?
“Tukea, kokemuksia, ystäviä, iloa.”
“Voimaantumista ja yhteisöllisyyttä. Maailmalle reilumpaa ja parempaa tulevaisuutta!”
“Vertaisuus merkitsee minulle sitä, että voi jakaa yhteisössä niin ilot, surut kuin kullan murut, kuten laulussakin sanotaan. Samalla saan vertaisista virtaa ja minä myös annan virtaa heille.”
“Olen saanut paljon kokemusta ja itseluottamusta.”
“Ystävyyssuhteita, mahdollisuus auttaa samankaltaisessa tilanteessa olevia. Tärkeä osa minäkuvaani jo viimeiset 8 vuotta. On mukava kuulua joukkoon.”
“Yhdessä tekemistä ja harjoittelua hyvässä yhteishengessä.”
“Olen kasvanut ihmisenä ja uskaltautunut asioihin, mihin en ennen olisi mennyt. Ollaan kaikki samalla viivalla – saman arvoisia.”
”Ollaan yhteisen asian äärellä.”
”Olen pitänyt ryhmiä ja saanut aktiivisuutta itseeni. Kukaan ei ole pomo, ei alisteta toista, nii jää tilaa.”
”Olen päässyt eroon paniikista”
”Kunnioitusta. Kenenkään omia kokemuksia ei voi ruveta kieltämään.”
Matti Koskinen
Janina Porkka