—
Runo ja kuva: Jukka Jokelainen
Kauan olen sinua kaduilla kivisillä etsinyt.
Käynyt läpi merten syvyydet ja vuorten huiput.
Silti sisimpäni katsettasi välttelee.
Käy läpi yön ikuisen.
Ei aamua löydä nousevaa.
Eksyy aina puolelle maailman varjon mustan.
Jos voisin mä mennä menneeseen.
Eläisin itseni uudelleen. Olisin jo nuorena sielultain ikivanha.
Käyskentelee mieleni tuonpuoleisen taakse.
Iäisyyden viettää yksin.
Hetken kanssa toisten viettääkseen iäisyyden tyhjyydessä uudelleen.
Silti on välissä elämä suuri.
Kaiken tuon arvoinen.
