Hyppää sisältöön

Edulliset harrastukset – arjen demokratiaa 

Kokemustarinoita, Media, Valoa! -lehti

Teksti: toimituksen työryhmä – K. Halonen, Annukka Honkanen, Joan Kesänurmi, Janina Porkka, Joakim Ståhlstedt 
Kuvitus: Laura Heiskanen 
Verkkotaitto: Mikael Muilu

Harrastukset tuovat mielekkyyttä arkeen ja iloa elämään. Moni harrastus kuitenkin vaatii melkoisen alkusijoituksen esimerkiksi hankittavien välineiden ja pakollisten perehdytysten tai alkeiskurssien muodossa. Olemme yhdessä koonneet alle sellaisia harrastuksia, jotka voi aloittaa todella edullisesti. On toki totta, että harrastukseen kuin harrastukseen saa uppoamaan halutessaan paljonkin rahaa, mutta on myös laaja kirjo harrastuksia, jotka eivät ole välineurheilua ainakaan aloittelijatasolla. 

Kirjastot ja lukeminen 

2 kissaa kirjastossa, toinen lukee kirjaa ja toinen kissa on kirjahyllyn luona.

Yleiset kirjastot ovat hyvä ja halpa paikka etsiä tietoa ja laajentaa kokemuspiiriään. Kuka tahansa voi astella sisään ja lainata melkein mitä tahansa. Vaikka kirjojen arvonlisäveroa ollaan nostamassa, kirjastot säilyvät ilmaisina. Tämä tukee suomalaista demokratiaa ja tasa-arvoa, kaikilla on oikeus sivistää itseään. 

Kirjastokortin saa joko ilmaiseksi tai ihan muutamalla eurolla, ja jos kirjat palauttaa ajoissa, harrastus on hyvin halpa. Kaunokirjallisuuden lisäksi tarjolla on tietokirjoja monesta aiheesta ja halutessaan voi jättää kirjastoon myös hankintapyyntöjä, joita toteutetaan budjetin salliessa. 

On myös hyvä muistaa, että kirjasto ei tarjoa vain kirjoja, vaan myös esimerkiksi elokuvia, soittimia ja urheiluvälineitä voi lainata. Kirjastoissa voi paikkakunnasta riippuen päästä käyttämään myös esimerkiksi ompelukonetta tai 3D-tulostinta. Kirjaston järjestämiin tapahtumiin, kuten yleisöluentoihin tai lukupiireihin on vapaa pääsy.  

Kirjastosta saa lainattua nykyisin kaikenlaista kirjoista lautapeleihin. Sinun tarvitsee vain hankkia ilmainen kirjastokortti tai kutsua peliporukka koolle. Tosin jos asut yli kymmenen kilometrin päässä kirjastosta ja liikut julkisilla kulkuneuvoilla, sinun olisi hyvä myös miettiä sinne kulkemistasi. Esimerkiksi Mikkelissä bussimatka yhteen suuntaan käteisostona maksaa 3,60 euroa ja kuukausibussikortti jopa 58,80 euroa. Kirjaston kirjat ja lautapelit olisi hyvä myös muistaa palauttaa ajoissa, ettei tule sakkoa. Lukeminen on hyvä keino kehittää omaa mielikuvitustaan, koska kaikki tarinan henkilöhahmojen ulkonäöstä tunteisiin pitää kuvitella itse ja joskus myös lukea tekstiä niin sanotusti rivien välistä. 

Kirjoittaminen ja kirjoittajapiirit 

Jos omien tarinoiden luominen kiinnostaa, kirjoittaminen on harrastus, joka ei vaadi suurta alkusatsausta. Kynä ja paperia tai kännykän muistio löytynee jokaiselta. Yllä mainituista kirjastoista, ja niiden lisäksi internetistä, löytää paljon ilmaista opiskelumateriaalia. Jos taskussa on muutama kymppi, myös työväenopistojen kurssit ovat usein hintaansa nähden laadukkaita.  

Voit aloittaa esimerkiksi ympäristöösi liittyvien havaintojen kirjoittamisesta, jos tarinaa tai runoa ei ala syntyä kuin tyhjästä. Jos sen sijaan haluat vähän haastetta kirjoittamiseesi, voit käyttää samassa tarinassa tai runossa vain kahdella erilaisella alkukirjaimella alkavia sanoja. Esimerkiksi näin: ”Kuuset kurkottavat kohti yötaivasta. Kuusten katveessa kököttää kuorsaava kettu…”. 

Kirjoittaminen on usein yksinäistä puurtamista, mutta erilaisia kirjoittavia yhteisöjä voi etsiä sekä internetistä että omalta kotipaikkakunnalta (vaikka kirjaston ilmoitustaululta). Maininnan ansaitseva Kirjoittajien kilta (kirjoittajienkilta.fi) on ilmainen yhteisö kaiken tasoisille suomenkielisten fiktiivisten tekstien kirjoittajille. Kirjoittamisen ympärille muodostuneet yhteisöt ovat myös hyviä paikkoja jakaa tekstejä ja saada palautetta.  

Kuorot 

Kuorolaulu on harrastus, jossa yhdistyvät yhteisöllisyys ja taiteellinen ilmaisu. Kiinnostuneisuutensa mukaan voi valita tavoitteellisemmin tai enemmän harrastuspohjalta harjoittelevan porukan. Moniin ryhmiin voi osallistua täysin ilmaiseksi. Kuoroja löytyy perinteisistä seurakuntien kuoroista nörttihenkisiin ja punktyylistä ammentaviin porukoihin, siis jokaiselle jotakin. Yhdessä esiintyminen ja onnistumiset tekevät hyvää itsetunnolle ja moni syvä ystävyys on alkanut siitä, että on laulanut jonkun vieressä samaa ääntä. 

Pyöräily 

Lähes uuden veroisen polkupyörän voit hankkia myös kirpputorilta. Siellä ne maksavat korkeintaan muutaman kympin (40-50 euroa). Muistathan kuitenkin, että pyöräilyssä tarvittava pyöräilykypärä ja polkupyörähuolto voivat maksaa enemmän kuin itse kirpputorilta ostettu pyörä. Siksi myös varusteisiin ja huoltoon kannattaisi varata vähän rahaa, jos et halua huoltaa pyörääsi itse. Lopulta voi olla vapauttavaa päästä surruuttelemaan pyörällä kävelijöiden ohi. 

Nuorisotilat ja kulttuuripajat 

Kunnan nuorisotilojen käyttö on yleensä ilmaista, ja niihin voi mennä kavereidensa kanssa vaikkapa pelaamaan biljardia tai leipomaan. Ikärajat tosin vaihtelevat kuntakohtaisesti, joten ne on tärkeää tarkistaa esimerkiksi osoitteesta po1nt.fi. Ja ainahan voi hakeutua myös jollekin kulttuuripajalle, jos tahtoo esimerkiksi kehittää omia sosiaalisia taitojaan tai tutustua uusiin ihmisiin ikärajat ja oma elämäntilanne huomioiden.  

Vapaaehtoistehtävät järjestöissä 

Monet järjestöt tarvitsevat vapaaehtoisia erilaisiin tehtäviin. Järjestöjä on monenlaisia, esimerkiksi urheiluun, luonnonsuojeluun ja mielenterveyteen liittyen.  

Piirroksessa kolme kissa-hahmoa kirjoittaa pöydän ääressä.

Olen ollut mukana erilaisissa vapaaehtoistehtävissä useissa järjestöissä: aikanaan olin oman potilasjärjestöni nuorisotoimikunnan jäsenenä, olen päässyt tukemaan ihmisiä digilaitteiden käytössä ja ollut myymässä ruokalippuja Jukolan viesti -suunnistuskilpailussa. Tällä hetkellä olen mukana Mieletöntä valoa -mediatoiminnassa ja joissakin Koala-ryhmän tehtävissä. Mielettömässä valossa olen saanut tehdä monenlaisia eri mediatuotantoja laidasta laitaan ja kirjoitin myös opinnäytetyöni toiminnan someviestinnän kehittämiseen liittyen. Koala-ryhmässä tehdään mielenterveysaktivismia, siellä pääsee tekemään esimerkiksi someaktivismia, peliaktivismia tai järjestämään tapahtumia yhdessä muiden kanssa. Olen tällä hetkellä mukana Koalan kokemusvaikuttajakoulutuksessa, eli valmistun kevään lopussa myös kokemusasiantuntijaksi. 

Vapaaehtoistyöt ovat tuoneet minulle sosiaalisia suhteita. Esimerkiksi Mielettömän valon tiimeissä ja mediatuotannoissa, kuten myös digitukitehtävissä olen tutustunut muihin toiminnassa mukana oleviin ihmisiin. Erään digikaverin eli digitukea antavan kaverin kanssa olemme perustaneet kehitysvammaisille ihmisille tarkoitetun digitaitoryhmän, jossa keskustelemme teknologiaan liittyvistä asioista ja harjoittelemme yhdessä digitaitoja. Tietysti vapaaehtoistehtävistä saa täytettä myös cv:hen. 

Jousiammuntaa kokeilemassa 

Kun maailma menee sekaisin ja syntymäpäiväsuunnitelmat uusiksi, universumi, tai somen algoritmit, pelastavat: jousiammuntaa kokeilemaan! Hinta ei ollutkaan satasia vaan 20 euroa. Ei kun kokeilemaan. Paikka on Konalassa, Helsingissä ja löytyi hyvin. Toimistokäytäviä pitkin kulkiessani löysin avonaisen oven, josta pilkotti ammuntatauluja. 

Ensimmäisenä saimme perusteellisen infon jousen osista, jousista ja välineistä. Saimme käyttöömme kevyet jouset, joiden vetäminen ei ollut haasteellista edes ruippakäsilleni. Kaikki pelkoni siitä, saanko jousta edes jännitettyä, katosivat. Jousella ampumisen asento oli periaatteessa helppo, mutta käytännössä ei niinkään. Toisille se tuntui olevan helpompaa. Keskelle ampuminen ei ollut helppoa, vaikka tietysti ihminen tähtää rinkulan keskelle kun sellaisen hänelle eteen antaa. Tavoite oli osua samaan kohtaan kaikilla meille annetuilla kolmella nuolella. 

Ammuimme noin tunnin. Koko ajan ohjaajamme katsoi ja korjasi asentojamme tarpeen mukaan. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen, vaikka turhauduinkin oman kehon tekemisiin. Siltikään jousiammunta ei ollut yhtä tyydyttävää ja hauskaa toimintaa kuin olin odottanut. Aion kuitenkin kokeilla uudelleen vahvempien käsien kanssa, vaikka harrastusta tästä ei juuri minulle tule. Suosittelen kuitenkin kokemuksena kaikille. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin joutuu jousta käyttämään. 

Juokseminen

Juoksemista joko rakastaa tai vihaa. Itse kuulun rakastajiin, mutta se ei ole ollut helppoa. Juokseminen vaatii pitkää sitoutumista, jos sitä ei ole tehnyt aiemmin. On hyödyllistä, jos on urheillut aiemmin. Juoksemisessa jalat, etenkin nivelet, joutuvat kovalle koetukselle. Keuhkoihin saattaa sattua ja tuntua siltä, ettei henki kulje. Se menee ohi, helpottuu, kun jaksaa. Täytyy kuitenkin tuntea omat kipukynnykset ja keho, tuntea mikä on liikaa. Kun vaikeasta alusta pääsee ohi, pääsee juoksun huumaan. Siihen tunteeseen, kun keho automaattisesti juoksee, pää tyhjänä, tuuli ja aurinko kasvoilla. Sitä ei voita mikään. Se on autuasta, meditatiivista suorastaan. 

Juoksemisen A ja O on hyvät kengät. Hintahaarukka vaihtelee suuresti ja niihin panostaminen on jokaisen oma asia. Hyvät kengät, jotka kestävät, eivät hierrä ja vaimentavat iskuja (ja säästävät näin niveliä), maksavat enemmän kuin peruslenkkarit. Tämä on hyvä muistaa, sillä huonot kengät tekevät juoksemisesta epämiellyttävää. Hyviä juoksukenkiä voi käyttää myös kävelyllä ja arkena. 

Jos juoksun makuun pääsee, voi alkaa panostaa juoksuhousuihin, -paitoihin ja -takkiin tai erilaisiin pussukoihin kännykälle. Usein nämä ovat hyödyllisiä muissakin ulkoilmaharrastuksissa ja -aktiviteeteissa.  

Tykkään olla lenkillä käyvä meitsi 

Lenkillä käyminen on jotain mitä tykkään tehdä silloin tällöin. Tässä on siihen muutamia syitä. 

Kissa ompelemassa kangasta.

Lenkkeily on ollut tehokas tapa parantaa fyysistä kuntoani ja kestävyyttäni, eikä se vaadi paljon muuta kuin kunnolliset ulkovaatteet sekä oikean asenteen. Välillä olen heikossakin kelissä lähtenyt ulos. Sitähän sanotaan, ettei ole vääränlaista lenkkeilykeliä, on vain vääränlaista lenkkeilyasennetta.  

Ulkona liikkumisella on myönteinen vaikutus mielenterveyteen. Kun on vaikkapa löhönnyt tuntikausia tv:n taikka internetin äärellä, niin keho ikään kuin alkaa viestimään, että ulkosalla olisi hyvä käydä. Ulkoilmaan todellakin on ihminen tarkoitettu.  

Lenkkeily on tarjonnut minulle mahdollisuuksia viettää aikaa ulkona ja nauttia luonnosta ihan jo pelkästään kotini lähistöllä. Samalla olen oppinut tuntemaan yhä paremmin nykyistä kotikuntaani Kirkkonummea jo menneen kolmen vuoden aikana. Se on harrastuksena auttanut minua sopeutumaan uuteen asumisalueeseeni.  

Voin sanoa, että lenkkeily on minun vahva juttuni, käytännössä ilmainen harrastus. Paljon se ei ole teknisesti vaatinut, mutta lopputulos on sitäkin mahtavampi minäni monenlaisen pärjäämisen kohdalla.  

Täysin ilmaista harrastusta ei ole olemassa, koska lenkkeilykin maksaa vähintään lenkkikenkien verran. Hyvin edullisia tai lähes ilmaisia lenkkikenkiä ja kumisaappaita löytyy esimerkiksi kirpputoreilta ja tavarataloista, kuten Tokmannilta. Kirpputoreilla oikean koon löytäminen voi joskus olla haastavaa, ja siksi onkin hyvä kierrellä useilla erilaisilla kirppareilla.

Kaikukortti 

Vähävaraisten on osassa Suomen kuntia mahdollista saada ilmainen Kaikukortti. Kortilla  pääsee ilmaiseksi tai alennettuun hintaan määrättyihin museoihin ja kulttuuritapahtumiin. Lisäksi sillä saa mm. alennuksia työväenopistojen kurssimaksuista. Lista mukana olevista kunnista löytyy Kaikukortin internet-sivuilta, Helsingissä Kaikukorttia ei valitettavasti voi hankkia. 

Lisätietoa Kaikukortista ja ohjeet sen hankkimiseen saat osoitteesta kaikukortti.fi.