—
Teksti ja kuvat: Mia Parpala
Muistaakseni vuonna 2016 ystäväni Havaijilta ilmoitti minulle, että hän oli saanut ohjusvaroituksen ja oli valmistautumassa menemään pommisuojaan. Tunsin itseni turraksi, enkä voinut tehdä muuta kuin toivoa, että hän selviäisi. 20-30 minuutin sisällä kävi ilmi, että kyseessä oli ollut väärä hälytys. Olen jutellut siitä kaverini kanssa sen jälkeen, mutta näin viikkoja myöhemmin painajaisia mahdollisesta sodasta tai siitä että ystäväni kuolisi. Nyt vuosia myöhemmin, kun olin jotenkuten päässyt yli tästä traumasta ja painajaisista kuulin uutiset Irakin pommi-iskusta ja miten tämä saattaisi johtaa uuteen sotaan. Painajaiset ja unettomat yöt tulivat takaisin.
Olin tähän asti harrastanut piirtämistä ja ennenkin näitä uutisia olin menettänyt vähän motivaatiotani piirtää ja tämä ei asiaa auttanut. Sattumalta olin aloittanut uuden harrastuksen näihin aikoihin. Harrastukseni nimi on Furby-kustomointi. Furby-kustomointi on Suomessa hyvin vähän tiedetty harrastus, mutta sosiaalisessa mediassa on paljonkin sitä harrastavia. Furby-kustomoinnissa otetaan mikä tahansa Furby-lelu ja kustomoidaan se oman maun mukaan: esimerkiksi vain uudet silmät tai ihan kokonaan, uusin turkein. Ehkä tunnetuin kustomoitu Furby on somessa tutuksi tullut Long Furby, joka nimensä mukaan on pitkäksi tehty Furby. En tiedä, onko tämä ihan ensimmäinen ikinä tehty kustomoitu Furby, mutta kuuluisin se ainakin on. Furbyjen kustomoinnin kategorioihin kuuluvat yllä mainittu long furby, perus custom furby (normaalimallinen furby, mutta turkki, silmät jne. on vaihdettu) ja oddbody furby (kasvot tai osa kasvoista ommellaan erilliseen leluun, esimerkiksi nalleen).
Kun itse aloitin Furbyjen kustomoinnin, aloin tehdä ystävieni suunnittelemia malleja. Tämä alkoi viedä ajatuksiani pois ahdistuksistani ja peloistani. Sen sijaan, että odottaisin huonoja uutisia uuden sodan alkamisesta, odotinkin, että tilaamani Furby saapuisi postiin. Sen sijaan, että istuisin lamaantuneena ja ahdistuneena ajatusteni jyllätessä, pidin itseni kiireisenä ommellen Furbyn turkkia. Pystyin melkein tuntemaan, että suodatin rakkautta ja hellyyttä ystävilleni, kun tein Furbyjä jotka aion lähettää heille. Aloin myös saada luovaa motivaatiotani takaisin. Varsinkin kun piirtää digitaalisesti, jossa työt eivät ole suoraan kerralla nähtävissä, tuntuu ettei ole tehnyt mitään. Minulla on kaksi muistitikkua täynnä piirroksia. Silti tunnen, etten ole piirtänyt niin paljon. Mutta nukkeja tehdessä, tässä tapauksessa kor jatessa, suunnitellessaja ommellessa Furbyjä, on valmis lopputulos nähtävissä ja käsin kosketeltavissa. Tunne siitä, että olen saavuttanut jotain, vyöryy ylitseni.
Teksti ja kuvat: Mia Parpala
Katso, mitä muuta Mia on tehnyt