—
Toimittaja Anna Petsorowo
Valokuvat Liisa Uski
Piirrokset Mia Parpala
Kolme viidestä suomalaisesta käyttää säännöllisesti vähintään yhtä lääkärin määräämää lääkettä, mutta ajantasainen lääkityslista on heistä vain noin puolella. Yli yhdeksän kymmenestä luottaa lääkehoitoonsa ja siihen, että se toimii niin kuin pitää. Lähes yhtä moni uskoo, että lääkäri on valinnut hoitoon sopivimmat lääkkeet tai lääkkeen.
Maailmalla lääketeollisuutta toistuvasti ravistelevat oikeudenkäynnit ovat jääneet Suomessa varsin vähälle huomiolle. Globaalilla tasolla kuitenkin lähes kaikkia suuria kansainvälisiä lääkeyrityksiä on sakotettu jopa miljardien eurojen sakoilla lääketutkimustulosten tahallisesta vääristelystä ja vilpillisestä markkinoinnista, erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Mitä on tapahtunut?
Yhdysvaltalainen lääkäri Carl Elliott toteaa kirjassaan ”White Coat Black Hat”, kuinka vielä 1980-luvulla lääketeollisuus toimi kuin mikä tahansa teollisuudenala, pyrkien kannattavaan toimintaan ennen kaikkea tuotekehittelyynsä panostaen.
1990-luvulla tilanne kuitenkin muuttui, sillä silloin tuli uusi sukupolvi yritysjohtajia ja markkinoinnin ammattilaisia ja alalla ruvettiin panostamaan voimakkaasti markkinointiin. Vuosina 1996-2001 lääke-edustajien määrä kaksinkertaistettiin: vuoteen 2005 mennessä. Yhdysvalloissa oli yksi lääke-edustaja jokaista kahta ja puolta lääkäriä kohden.
Kyse ei kuitenkaan ollut ainoastaan lääkkeiden markkinoinnista lääkäreille henkilökohtaisten lääke-edustajakontaktien kautta, vaan käyttöön otettiin viimeisimmät markkinointitutkimuksen keinot.
Mielipidejohtajia lääketieteen eri alueilta tunnustettiin ja rivilääkäreille jaettiin ilmaisia lääkkeitä ja lahjoja, joissa oli yrityksen tuotenimi esillä. Lisäksi lääkäreitä rekrytoitiin erilaisiin tutkimuksiin, joissa lääkettä tuli määrätä joukolle potilaita ja kirjoittaa heidän tuntojaan tutkimuskäyttöä varten. Tosiasiassa kyse oli vain markkinoinnista, eikä tutkimusten tuloksia koskaan julkistettu.
Brittiläinen lääkäri Ben Goldacre julkaisi vuonna 2012 kirjan ”Bad Pharma”, jossa hän tutkii suurten lääkejättien saamia tuomioita ja niiden taustoja. Lääketeollisuuden harjoittama aggressiivinen ja harhaanjohtava lääkemarkkinointi ei ole ainoa ongelma. Muita ongelmia ovat tieteellisissä lehdissä julkaistujen tutkimustulosten tahallinen vääristely sekä johtavien lääkevalvontaviranomaisten, tutkijoiden ja tieteellisten toimittajien painostaminen ja suoranainen lahjominen. Goldacren johtopäätös lääketutkimuksen nykytilasta on lohduton: ”Lääkevalmistajat testaavat tuotteensa huonosti suunnitelluilla kokeilla ja pienillä potilasjoukoilla, jotka eivät edusta lääkkeen tulevia käyttäjiä, ja tulokset analysoidaan tekniikoilla, jotka ovat jo lähtökohtaisesti puutteellisia ja jotka pyrkivät liioittelemaan lääkkeen hyötyä”.
Yhdysvalloissa lääkemarkkinointi on arkipäivää ja siihen törmää joka puolella mediaa. Mediassa saatetaan mainostaa lääkettä tai apua antavaa sairaalaa ympärivuorokautisesti. Yhdysvallat onkin yksi harvoista maista, joissa sallitaan suora lääkemainonta kuluttajille. Mainoksissa kehotetaan kuluttajaa pyytämään lääkäreiltä nimeltä mainittua täsmälääkettä. Kyseessä voi olla niin syövän kuin minkä tahansa, yleensä pitkäaikaissairauden hoito. Kymmenessä vuodessa lääkkeiden suoramainonta on noussut kymmenkertaiseksi, kolmeen miljardiin dollariin. Nämä kulut vaikuttavat tietysti myös lääkkeiden hintoihin. Tämä johtuu osaksi siitä, että monen lääkkeen patentti on päättymässä. Aggressiivisella mainonnalla yhtiöt pyrkivät varmistamaan, että alkuperäislääke pysyisi muistissa, kun edulliset versiot alkavat tulla markkinoille. Terveys on tarkkaan segmentoitua suurbisnestä.
Yhdysvalloissa talouselämän suurimmat voitot tehdään lääketeollisuudessa. Tämä johtuu pitkälti patenttilainsäädännöstä, kertoo toimittaja Anders Forsberg artikkelissaan. Lääketeollisuus ei ole maailman suurin teollisuusala, mutta laillisesta yritystoiminnasta se on ollut jo parikymmentä vuotta Yhdysvaltojen tuottoisinta. Suuret lääkeyritykset tunnetaan yleisnimellä Big Pharma, lääkejätit.
Patenttilainsäädäntö säätelee suuresti lääketeollisuutta. Jos jokin yritys onnistuu saamaan yksinoikeuden laajalti kysytyn lääkkeen valmistukseen ja myyntiin, se voi välittömästi aloittaa rahan tahkoamisen.
Yrityksille on tärkeää, että patentin saaminen on helppoa, myös sellaisille lääkkeille, jotka eivät ole ratkaisevasti uusia. Yrityksille edullista kuitenkin olisi, että patenttiajat olisivat mahdollisimman pitkiä. Toisaalta rinnakkaislääkkeiden kehittäminen ei maksa juuri mitään ja ne ovat edullisempia.
Mutta ne eivät merkittävästi paranna potilaiden hyvinvointia, eikä sillä ole vaikutusta kansanterveyteen laajassa mittakaavassa. Niiden kehittely ei vie lääketiedettä merkittävästi eteenpäin. Tällaisten lääkkeiden markkinointi on kallista nimenomaan siksi, ettei niitä tarvita. Tärkeämpää olisi saada uusia lääkkeitä markkinoille.
Lääketeollisuuden eettisyydestä voidaan olla monta mieltä. Historiansa aikana se on mm. tartuttanut vakavia tauteja ihmisiin, mm. tippuria ja kuppaa prostituoiduille, vangeille ja mielenterveyspotilaille Guatemalassa 1940-luvulla. Vastaavanlaisia ihmiskokeita on tehty myöhemminkin. Lääkkeiden testaaminen ihmisillä on Euroopassa ja Yhdysvalloissa kallista, siksi kokeita suoritetaan kolmansissa maissa. Kun natsilääkärit tekivät toisen maailmansodan aikana kokeita, se johti siihen, että kokeiden toteutusta ohjaamaan luotiin eettiset säännöt. Myöhemmin ne ovat lujittuneet säännöstöksi ja erilaisiksivalvontamekanismeiksi.
Siksi on kallista ja hidasta päästä sellaisiin tutkimustuloksiin, joilla lääke voidaan ottaa yleiseen käyttöön. Lääkekokeet, jotka on tehty Afrikassa maksavat viidesosan siitä, mitä ne maksaisivat länsimaissa.
Kolmas maailma toimii lääketehtaiden koelaboratoriona
Yhdysvaltalaisyhtiö Gilead joutui keskeyttämään kokeensa maaliskuussa 2005 Nigeriassa. Sen tarkoituksena oli testata uutta aids-lääkettä, Tenofoviria, kolmannen maailman maissa. Sen toivottiin osoittautuvan aidsia vastaan tehokkaammaksi kuin AZT:nä tunnetuksi tullut antibiootticocktail. Kokeen teki Family Health International -järjestö, ja sitä rahoitti mm. Bill Gatesin säätiö. Koe päätettiin viedä läpi etupäässä Afrikassa siksi, että hi-virus on siellä yleinen. Kokeet tekivät Gilead ja sen yhteistyökumppanit. Nigerian naapurimaassa Kamerunissa koeryhmäksi valittiin prostituoidut naiset.
Keskeisin tavoite kokeissa on suojella koehenkilöitä. Lääkeyritykset ovat velvollisia antamaan koehenkilöille riittävästi tietoa kokeesta. Kamerunilaiset prostituoidut ovat useimmat lukutaidottomia, silti he saivat kokeen tiedotuslomakkeen englanniksi. Suurin osa heistä ei ymmärrä edes puhuttua englantia. Tästä huolimatta he antoivat suostumuksensa osallistua kokeeseen. Useiden kansalaisjärjestöiden mukaan monet naiset uskoivat saavansa rokotteen.
Tämän tapainen tutkimus vaatii kontrolliryhmän, joka saa lumelääkettä. Näin selvitetään, onko oikealla lääkityksellä toivottua vaikutusta. Eettisten käytäntöjen mukaan kontrolliryhmää täytyy seurata ja sitä on suojeltava tartunnoilta.
Gileadin kokeissa ei toimittu näin. Kokeen edellytys jopa oli se, että naiset altistaisivat itsensä tartunnalle ja saisivat infektion, jotta kokeen tulokset olisivat selkeät. Niin tutkimullisten kuin taloudellistenkin tulosten kannalta oli tutkimusryhmälle edullista, että naiset saivat tartunnan. Kuten myös se, että he luulivat saaneensa suojaavan rokotuksen. Näin he todennäköisemmin luopuisivat helpommin muista varotoimista ja saisivat tartunnan entistä todennäköisemmin. Lopulta Gilead rikkoi niin monia eettisiä sääntöjä, että koe lopetettiin myös Kamerunissa. Tapaus ei ole ainoa laatuaan. Viime vuosina lääkeyritykset ovat siirtäneet yhä useampia kokeitaan köyhiin maihin.
Lääkeyritysten toimintaa tutkineen Marcia Angellin mukaan puolet kaikista kliinisistä kokeista tehdään nykyään kolmannessa maailmassa. Se on halvempaa ja nopeampaa, eivätkä potilaat ole niin taipuvaisia tekemään valituksia.
Yleisesti ottaen syömme lääkkeitä usein liian paljon ja turhaan. On asioita, joihin voi itse vaikuttaa terveillä elämäntavoilla ja hyvillä ihmissuhteilla. Lääkejättien mahti on suuri ja pelottava mörkö, joka tulisi valjastaa palvelemaan paremmin mm. köyhien maiden tarpeita vailla arveluttavia koemenetelmiä.
Täytyy vain toivoa, että jonakin päivänä voimme luottaa enemmän lääketehtaiden mahtiin.
Lääketeollisuuden eettisissä ohjeissa sanotaan, että lääketeollisuus täydentää vapaaehtoisella omavalvonnalla lakisääteistä lääkemarkkinoinnin viranomaisvalvontaa. Omavalvonta perustuu Lääketeollisuus ry:n eettisiin ohjeisiin, joissa säädetään yksityiskohtaisesti, miten lääkkeitä voidaan markkinoida kuluttajalle ja terveydenhuollon ammattilaisille.
Eettiset ohjeet ovat lakisääteisiä vaatimuksia tiukemmat, ja Lääketeollisuus ry:n jäsenyritykset ovat sitoutuneet niiden noudattamiseen. Asianmukainen lääkemarkkinointi esittelee kattavasti lääkkeen käytön eri vaikutukset ja ohjaa lääkkeen oikeaan ja turvalliseen käyttöön.
Lääkkeistä annettavan tiedon on oltava ajanmukaista ja sen tulee perustua viimeisimpään tietoon. Lääketeollisuuden eettisten ohjeiden periaatteet perustuvat lääke-, markkinointi-, kuluttaja- ja kilpailulainsäädäntöön, mainonnan kansainväliseen perussäännöstöön sekä EFPIA:n (European Federation of Pharmaceutical Industries and Assosisations) ja IFPMA:n (International Federation of Pharmaceutical Manufacturers Association) lääkemarkkinointiohjeisiin.
Toimittajalta:
Tullessani raskaaksi jätin kaikki psyykenlääkkeet pois, koska niistä olisi ollut haittaa sikiölle.
Psykiatrini ei ollut iloinen asiasta, mutta ei voinut pakottaa minua syömään lääkkeitäni, koska se olisi ollut haitallista ja epäeettistä ja vastustin asiaa niin voimallisesti. Niinpä lapsestani tuli kaikin puolin terve. Sain terveen lapsen jätettyäni lääkkeet pois raskauden aikana.
Kaiken kaikkiaan lääketeollisuuden eettisyydestä voidaan olla monta mieltä. On selvää, että eettisiä rikkomuksia tehdään ja niitä peitellään. Koskaan ei tulisi rahastaa ihmisten hädällä.
LUE LISÄÄ:
Valoa! -toimittaja Mia Parpala kysyi lääkkeitä käyttävien kokemuksista.
