—
Teksti: Aarne Arpivaara
Kuvitus: Suvi Sairiala
Vielä muutama vuosi sitten matkustaminen oli yleistä ja helppoa. Monille oli itsestään selvää, että lomaa tultaisiin viettämään turistin roolissa kaukana kotoa. Myös satunnaisemmat matkailijat pystyivät luottamaan siihen, että reissuun lähteminen oli aina mahdollista. Vuonna 2020 maailmantilanteeseen tuli kuitenkin radikaali muutos. Koronavirus sulki maiden rajoja ja pakotti ihmiset ympäri maailmaa pysymään kotona. Jo pelkästään ulkona liikkumisesta tuli ajoittain vaarallinen ajatus.
Tänä aikana pandemiaa edeltänyt maailma on alkanut tuntua kaukaiselta ja melkein epätodelliselta. Kun joudumme kauaksi aiemmin lähellä olleista asioista, huomaamme niistä monesti uusia piirteitä. Siksi on mielenkiintoista tutkia, miltä matkustaminen näyttää nyt muistojemme silmissä.
Miksi olemme lähteneet kerta toisensa jälkeen reissuun? Minkälaisia asioita on jäänyt mieliimme? Ovatko lomamme olleet vain viivähdyksiä auringon alla vai onko niihin liittynyt jotain syvempää? Vastauksen saamiseksi keräsimme Mieletöntä valoa -toimituksen jäsenten kokemuksia heidän matkoiltaan.
Turistin tulee seikkailla ja nähdä uusia asioita
Turismiin yhdistetään usein lämpimät etelänlomat. Joidenkin mielikuvissa ulkomailla piipahdetaan ottamassa aurinkoa, minkä jälkeen palataan kotiin. Kuitenkin kaikille haastateltavillemme turistina oleminen on ollut paljon aktiivisempaa toimintaa. Suurimpia motivaatioita matkustamiseen ovat halu laajentaa maailmankuvaa ja nähdä uusia asioita. On ollut tärkeää kokea kotiin palatessa, ettei matkaa tehty turhaan.
”Ei saa jäädä sellaista tunnetta, että kohteeseen olisi pakko heti palata, koska jäi niin paljon näkemättä. Samalla on yhtäläisen tärkeää, että matkan jälkeen kokee olonsa rentoutuneeksi. Täytyy löytää eräänlainen tasapaino lepäämisen ja tekemisen välillä”, toimituksessamme pohditaan.
Yleisiä toimittajiemme kiinnostuksen kohteita ovat esimerkiksi kulttuuri- ja taidehistoria. Matkoilla on tullut käytyä muun muassa Louvressa ja Salvador Dalín museossa. Joukostamme löytyy taidehistorian opiskelijoita, joista on ollut jännittävää nähdä omin silmin kirjoista tuttuja teoksia ja paikkoja.
Uusista kohteista voi oppia paljon myös pelkästään kävelemällä ja tutkailemalla ympäristöään. ”Minut saa matkustamaan ennen kaikkea uteliaisuuteni. Monesti mielenkiintoinen matka syntyy, kun lähden kävelemään pitkin jotain tietä ja pidän silmät auki. Siinä sitä sitten ihmetellään ja käppäillään”, muuan matkailijamme kertoo.
Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille asti tyydyttääkseen seikkailuintoa. Toimituksessamme on myös kokeneita kotimaan matkailijoita. Yksi heistä on käynyt jokaisessa Suomen maakunnassa. Toinen puolestaan muistelee lämmöllä Lapin matkoja, joita hän teki lapsena vanhempiensa kanssa. Hänen parhaimpiin lomamuistoihinsa kuuluu edelleen Suomen korkeimman kohdan eli Haltin huipun saavuttaminen teini-ikäisenä.
Stressi raukeaa, kun sieraimiin leijuu uuden ilman tuoksu
Vaikka matkustaminen olisi kuinka tuttua, siihen sisältyy aina tietynlainen jännitys. Myös kaikki haastateltavamme jakavat tämän tunteen. Onko kaikki varmasti mukana? Onko koneen lähtöaika ja -paikka oikein muistissa?
Lentäminen sen sijaan jakaa toimituksemme näkemyksiä. Osalle kyseessä on ihana kokemus, jossa innostunut mieli kohoaa koneen lailla korkeuksiin. Toisten tulee koneeseen astuessa ensimmäisenä tarkistettua hätäuloskäynti. Myöskään lentoruokien vaihteleva taso ei takaa, että reissuun lähtö oli oikea päätös. Kuitenkin viimeistään koneen laskeuduttua uusi ympäristö vaientaa stressin äänen. Uuteen kohteeseen saapuminen on oma ainutlaatuinen ja voimakkaasti aistittava elämyksensä. ”Jokaisessa maassa on oma tuoksunsa. Esimerkiksi Espanjassa on aivan ihana tuoksu, jonka tunnistaa aina sinne saavuttaessa”, toimituksemme jäsen kuvailee.
Kaukana kotoa voi löytää vapautta ja uskoa itseensä
Erään haastateltavamme mieleenpainuvimmat matkailumuistot sijoittuvat teini-ikään. Hän vieraili tuolloin seurakuntanuorien kanssa Ruotsin laskettelukeskuksessa. Vaikka matka ei vienyt fyysisesti kauas, retki tuntui henkisesti suurelta. Kyseessä oli nuorukaisen ensimmäinen reissu, jolloin matkaseurana olivat vanhempien sijaan saman ikäiset nuoret. Uutta ja jännittävää tilannetta seurasi valtava vapautumisen ja itsenäistymisen tunne. Omanikäinen seura antoi mahdollisuuden kokeilla rajoja ja tehdä myös kotona kiellettyjä asioita. Lyhyen matkan aikana tuli otettua monta askelta kohti aikuisuutta. ”Palatessa oli sellainen voittajaolo. Tuntui, että on tullut käytyä vähän muuallakin kuin vain omalla postilaatikolla”, haastateltavamme naureskelee.
Vapauden ja itsenäisyyden merkitys välittyy myös erään toisen toimituksemme jäsenen matkamuistosta. Hänellä oli ollut joitain vuosia sitten kitkaa vanhempiensa kanssa, sillä nämä eivät hyväksyneet tämän silloista kumppania. Päästääkseen irti tilanteen kahleista pariskunta pakkasi laukkunsa ja suuntasi joululomalle Madridiin. Kaksikko yöpyi pienessä seksuaalivähemmistöjen hostellissa, jossa järjestettiin joulujuhlat vierailijoille. Juhlijoiden yhteishenki ja yhteenkuuluvuuden tunne pyyhkäisivät kotipuolen ongelmat pois mielistä. ”Olimme siellä yhdessä monien muiden hieman yksinäisten ja paikkaansa hakevien ihmisten kanssa. Juhlien päätteeksi keräännyimme hostellin aulatilaan. Katsoimme siellä kaikki sylikkäin Love Actually -elokuvaa ja maistelimme paikallisia viinejä”, haastateltava kertoo.
Tuosta joulusta on kulunut jo vuosia, mutta sen muisto lämmittää edelleen. Haastateltavamme sai tästä spontaanista ja lähes nollabudjetilla toteutetusta matkasta yhden hänen hienoimmista lomakokemuksistaan. ”Vieläkin juhlia ajatellessani mietin, että juuri tätä on matkailu: menee jonnekin, tapaa paikallisia ja löytää tietynlaista yhteneväisyyttä”, hän kuvailee.
Matkan varrelle mahtuu monenlaisia yllätyksiä
Vaikka reissun suunnittelisi kuinka huolella, koskaan ei voi olla varautunut kaikkeen. Siksi toimituksemme jäsenille on tapahtunut monenlaisia yllätyksiä matkojen aikana.
Muuan haastateltavamme muistelee hänen lapsuutensa lomalla tapahtunutta vaaratilannetta, jonka pelasti yllättävä kielitaito. Hän joutui matkan aikana sairaalaan, jossa lääkärit eivät yllättäen puhuneet englantia. Onneksi potilaan isä osasi latinaa ja pystyi siten avaamaan tilannetta lääketieteestä tutuin termein. Näin lääkärit pääsivät jyvälle tapauksesta, ja osasivat antaa haastateltavallemme tämän tarvitsemaa hoitoa.
Positiivisimpia yllätyksiä ovat tarjonneet erityisesti mielenkiintoiset vastaantulijat. He ovat monesti nousseet ohikulkijaa suurempaan osaan koko matkaa määritelleiksi tekijöiksi.
Eräs haastateltavistamme pyrkii tietoisesti keskustelemaan tapaamiensa paikallisten kanssa. Joskus juttu on luistanut niin hyvin, että yhteydenpito on jatkunut matkan jälkeen. Toisinaan vastaan saattaa tulla joku julkisuudesta tuttu kasvo, jonka kohtaamisesta ei voi kuin haaveilla koti-Suomessa. Muuan toimituksemme jäsen oli matkustanut Norjaan kuuntelemaan fanittamansa bändin konserttia. Keikan jälkeen hän oli sattumalta törmännyt kahteen yhtyeen jäseneen ja jäänyt rupattelemaan heidän kanssaan Oslon keskustaan.
Samankaltainen muisto löytyy erään toisen haastateltavaltamme Thaimaan lomalta. Hän pääsi avustajaksi siellä tekeillä olleen Hollywood-elokuvan kuvauksiin. Lomailijamme kutsuttiin myös kuvausryhmän tuotantotelttaan. Hän sai nähdä siellä elokuvan tekoon käytettävän suureen ja kalliin kaluston. Yllätykset eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Teltasta poistuessa lomailija tunsi, kuinka joku hipaisi hänen olkapäätään. Osuman perään kuuluivat kohteliaat pahoittelut, joiden lausuja puhui hienostuneella brittiaksentilla. Samassa törmääjäksi paljastui tähtinäyttelijä Ewan McGregor. ”Sen jälkeen oli pakko huutaa kaikille sosiaalisessa mediassa: ’ette koskaan arvaa kenet mä just tapasin’. En tosiaankaan osannut olettaa mitään tällaista rennolta Thaimaan lomaltani”, haastateltavamme hehkuttaa.
Olemme taas menossa kohti uutta lomaa. Kesä levittää auringon avulla valoa ja lämpöä ympäri maailmaa. Samalla ihmisissä herää tuttu tarve lähteä kotiovesta ulos seikkailemaan. Vaikka suurimmista rajoituksista on toistaiseksi luovuttu, maailmantilanne ja pandemia ahdistavat edelleen monen mieltä. Siksi matkalle lähteminen ei välttämättä tunnu vieläkään riittävän turvalliselta.
Onneksi muistomme ovat hyvässä tallessa ja voimme niiden kautta kokea menneitä ilonhetkiä uudelleen. Toivottavasti pystymme tulevaisuudessa saamaan niille seuraa uusista matkakokemuksista.
Teksti: Aarne Arpivaara
