—
Teksti ja kuvat otsikkokuvaa myöten ynnä verkkotaitto: Petra Virtanen
Missä ihmeessä on Tiivistämö? ihmettelen minä. Olen luvannut ilmestyä sinne kolmeksi ja kello tikittää uhkaavasti, kunnes karttapalvelu alkaa johdattaa oikeaan suuntaan. Siellä on sarjakuvafestivaalit nimeltä Zinefest, enkä ole menossa ainoastaan käymään, vaan myös myymään. Ja myytävänä on jotain legendaarista: lehtinen nimeltä Vantaan fani, jonka tekemiseen olen saanut kunnian osallistua.
Miten sitten päädyin harhailemaan pitkin Suvilahtea? Lapsena halusin jossain vaiheessa isona sarjakuvapiirtäjäksi. Tein monisivuisia sarjakuvia ja koin niiden teon työlääksi, mutta palkitsevaksi. Sen koommin ei ole mainittavasti tullut sarjakuvia piirrettyä, mutta kiinnostus asiaan ei koskaan vaiennut kokonaan. Niinpä kun kuulin Vantaalla järjestettävästä sarjakuvakurssista, eihän sinne voinut jättää menemättä. Säännöllisesti kokoontuva kurssi tarjosi kaipaamaani tukea harrastuksen elvyttämiseen. Oli innostavaa, että kurssilla oli konkreettinen tavoite: tuottaa yhteinen antologia, joka myös painettaisiin.
Kurssiporukan kanssa lähdettiin heittämään ilmaan ehdotuksia yhteisestä aiheesta, josta kaikki tekisivät muutaman sivun sarjakuvan, ja Vantaa oli tarpeeksi outo ehdotus valittavaksi. Tiesin heti, mistä lähtisin liikkeelle: minulle tutusta alueesta eli Myyrmäestä. Mitä minulle tulee Myyrmäestä mieleen? Aseman muhkea norsu, muut näyttävät graffitit ja minulle tutuimmat kadut.
Kävin ottamassa tästä kaikesta valokuvia ja niistä mallia ottaen lähdin luonnostelemaan kolmen sivun tarinan poikasta. Tovin sai suunnitella ja luonnostella, jokusia kertoja kumitella ja tehdä uudestaan ennen kuin sai luvan kelvata. Sitten se piti tussata ja skannata. Oli merkittävä hetki, kun sai nähdä Vantaan fanin tulevan painosta.
Kun sitten lopulta astuin sisään Tiivistämöön, vielä piti löytää oikea pöytä. Paikka ei ollut suuren suuri, mutta pöytiä oli paljon ja tilan nimen mukaisesti väki oli pakkautunut sisälle tiiviisti. Pian tutut kasvot äkkäsivät minut ja tulivat ohjaamaan oikeaan pöytään.
Moni pitänee sarjakuvia lasten juttuina, mutta festarikävijöiden virta koostui pitkälti minua vanhemmasta väestä. Ulkoiselta habitukseltaankaan he eivät olleet sarjakuvafanien stereotypioiden mangatyttösiä, vaan ihan naapurin pirkkoja ja elmereitä. Pöydät notkuivat sarjakuvien ohella tarroista, korteista ja muusta sälästä. Puheita tapahtumassa pidettiin niin suomeksi kuin englanniksi. Välillä käytävillä ei meinannut päästä kulkemaan ihmismassojen välistä.
Kun olin tullut pöytääni, sain kuulla Vantaan fania menneen kiitettävästi kaupaksi. Myyntivuoroni eli seuraavien kahden tunnin aikana pöytämme ohi vyöryvät väkijoukot eivät kuitenkaan osoittaneet suurta uteliaisuutta lehtistämme kohtaan. Se ei tunnelmaa latistanut, sillä antologian tekoon osallistuminen ja Zinefest oli hieno kokemus ihan siitä riippumatta, osoittivat tai eivät. Näitä kokemuksia aion saada lisää ja haluan todellakin tehdä myös kokonaan omia sarjakuvalehtisiä. Ideoita ja luonnoksiakin jo on. Ja sen ihmismassoille ja hälylle altistumisen jälkeen oli myös hyvä kokemus päästä taas oman kodin rauhaan.
Lue lisää Valoa! -lehteä
- Galleria: Luonto voittaa
- Muuten menee ihan o.k.
- Mitä työelämä on?
- Alppien rinteillä
- Minean kuvagalleria
- Soikkoratamo
