—
Teksti: Arttu Holm
Kuvat: Joséphine Lindman
Olen toimittaja Arttu Holm ja arvioin kolme kesän 2021 kausijäätelöä. En tietenkään voinut kirjoittaa juttua kaikista tälle kesälle julkistetuista jäätelöistä, mutta pystyn kuitenkin tarjoamaan pienen, kolmen eri jäätelöuutuuden arvion teille, arvon lukijoillemme. Jäätelöt syödään ja arvioidaan erikseen ulkona ja sisällä.
Asun Helsingin Malminkartanossa ja minun olisi käytävä valikoimassa arvostelun jäätelöt kaupasta. En halunnut käyttääMalminkartanon Alepaa, koska siellä ei pienenä kyläkauppana ole mikään aivan jättiläismäinen jäätelövalikoima. Tästä syystä päätin suosia noin 1,5 – 2 kilometrin päässä sijaitsevaa, huomattavasti kattavamman jäätelövalikoiman omaavaa Konalan S-Marketia.
Lähden kotoani kävelemään kohti Konalaa. Saavun S-Marketiin ja katson puhelimestani kesän 2021 jäätelöuutuuksia matkalla jäätelöhyllyille. Jäätelöitä on vaikka ja kuinka paljon. On vanhoja klassikoita, on uusia herkkuja. Niin vegeä, hylaa kuin perustötteröitä, paketteja kuin purkkejakin.
Nyt kuitenkin haen uusinta uutta.
Mukaani valikoituu yksi jäätelöpurkki, kaksi mehujäätä ja yksi kolmen maitojäätelön pakkaus. Maksan tuotteet kassalle ja lähden oitis kohti kotia jäätelöt repussani. Kotiin saavuttuani avaan maitopohjaisten jäätelöpuikkojen pakkauksen ja otan sieltä yhden puikon. Loput laitan pakastimeen.
Päätän syödä ensimmäisen jäätelön ulkona.
Ben & Jerry’s: Cookie Dough Peace Pop -puikko
ULKONA
Saavun terassilleni, istun tuoliin ja otan muistiinpanovälineet esiin. On huhtikuun puoliväli ja sää on pilvinen. Lämmintä on noin 12 astetta?. Käärepaperi on samettisen pehmeä sekä kohtuuhelposti avattava. Avaan paperin ja otan jäätelön esiin. Jäätelö on melko pieni ja pyöreän muotoinen. Päällä maitosuklaakuori, johon on kaiverrettu rauhan merkki.
Nuuskin hieman kuorta, haistamatta kuitenkaan juuri mitään. Otan ensimmäisen puraisun. Jäätelön suutuntuma on pehmeä ja suklainen. Maistan kindermäisen maitosuklaakuoren ohella jonkinlaisen kinuskivaniljatäytteen pienine suklaahippuineen sekä jonkinlaisen kinuskisydämen? Jäätelö on jotenkin pääsiäismäisen keväinen?
Puren lisää paloja. Jäätelö antaa hyvin periksi, kuitenkaan hajoamatta erikseen käsiini. Kinuskisydän on murenevainen kuin taikina… Puren jäätelöstä lisää paloja ja huomaan sisuksen olevan todella iso. Se ei myöskään maistu tai tunnu suussa enää erityisen kinuskimaiselle. Enemmänkin jonkinlaiselle taikinalle. Ja taikinaahan se onkin, kuten nimestäkin voi päätellä. Sekoitin sisuksen kinuskiin, kun muuta jäätelöä oli vielä kohtuu paljon jäljellä. Nyt kuitenkin pidemmälle päästyäni huomaan, että kyseessä on kuin onkin keksitaikinaa, niin kuin nimensäkin kertoo.
On todella piristävää, että vaikka jäätelö onkin ollut jo kohtuu pitkään ulkoilmassa ja alkanut lämmetä/pehmetä, ei se siitäkään huolimatta hajoa käsiin, vaan pysyy napakasti koossa. Jäätelö on hyvin suussa sulavaa ja makeaa. Makeus ei kuitenkaan hivele ällö-osastoa vaan pysyy kohtuu hyvissä aspekteissa. Tästä huolimatta valehtelisin jos väittäisin, etten muka maistaisi jäätelön korkeita kaloripitoisuuksia.
Jäätelö on kuin kylmäleivos, joka sopii todella hyvin ulkosyötäväksi, esim. piknikille. Syön jäätelön loppuun ja mietin että olisin halunnut sen jatkuvan vielä huomattavasti pidempäänkin… Uskon, että Ben & Jerry’s Coockie Dough Peace Pop:sta tulee mitä luultavammin hitti? Se on juuri sellaista jäätelöä, mitä haluan syödä ulkona.
Arvosana: 4,8/5 tähteä.
SISÄLLÄ
Paperi on jälleen pehmeän samettinen, niin kuin aiemminkin. Jäätelö on ollut vain pienen tovin pakastimessa ja se on siinä ajassa kerinnyt muuttua huomattavasti vahvemmaksi. Kun puren siitä paloja irti, ei jäätelö enää annakaan niin helposti periksi, vaan palat lohkeavat kankeammin. Jäätelön aromeista on tullut myös hieman niukempia. Jäätelö myös tuoksuu haistellessa jäisemmältä.
Kaikesta tästä huolimatta, kun olen puraissut jäätelöstä paloja irti, sulavat ne nopeasti suuhun ja tuovat mieleen jälleen kylmän leivoksen. Olen edelleen otettu jäätelöstä. Pääsen taikina sydämeen ja huomaan oitis, ettei kyseessä ole kinuski-, vaan nimenomaan keksitaikinaa.
Huomaan myös jäätelön suklaakuoren sulavan nopeammin, kuitenkaan sotkematta käsiäni tai vaatteitani. Tämä on positiivinen asia. Jäätelö tuntuu nyt myös makeammalta kuin ulkona. Suklaakuori on yhä enemmän kuin Kinderiä.
Jostain syystä alan jälleen kyseenalaistaa taikina sydäntä…? Tällä kertaa olen kuitenkin tietoinen, että kyse on taikinasta… En vain ole enää varma, syönkö todella keksi- vai sittenkin lettutaikinaa…? Noh. Taikinaa kumminkin.
Maitosuklaa, Kinuskivanilija ja suklaahiput siinä sekä taikinasydän toimivat yhdessä mainiosti. Jäätelöstä tulee jostain syystä oudon kansainvälinen fiilis…?
Syötyäni jäätelön sisällä, koen että se kesti juuri sopivan kauan. Ja taas: voi nyt sun jumankavita, että tässä on kaloreita… The Laihiksen pettämisruokaa…
Arvosanaksi annan 4/5 tähteä, mutta mikäli mielenne tekisikin oikein kunnolla F*** The World -mättömässäillä, niin kyllä se 5/5 sitten menee. Ehdottomasti.
Jäätelöiden välillä oli eroavaisuuksia ehkä senkin takia, että ne ehtivät olla semi-lämpimässä ympäristössä noin 17 minuuttia. Tämän jälkeen ulkojäätelö korkattiin välittömästi, mikä saattoi ruokkia sen aistillisuutta niin maun kuin suutuntumankin osalta.
Eli syökää Ben & Jerry’s Coockie Dough Peace Pop -puikkoa ulkona ja antakaa sen olla hetken lämpimässä, riippuen ulkoilman plusasteiden määrästä. Jos kuitenkin plus 30 astetta, niin ehkä aloittaisin silloin heti?
Valio jäätelö: Fabriikki valkosuklaa-mansikka -purkkijäätelö (hyla)
ULKONA
Otan Valion Fabriikki valkosuklaa-mansikka -jäätelöpurnukan pakastimesta ja marssin terassilleni. On kulunut noin kolme viikkoa edellisestäjäätelöstäja aikataulut lyövät päälle.
Eli hittoako siinäsitten muuta, kuin arvioimaan ja makustelemaan. Tälläkertaa on jo toukokuun puoliväli ja ilma on ulkona yli kaksikymmentäasteista. Avaan jäätelöpurkin kannen ja poistan suojamuovin purkin suulta ja nuolen sen.
Purnukka on ihan peruspahvia ja ulkomuodoltaan puna-mattavalko-raitainen. Hieman mummolamainen. Purnukka ei ole liian suuri, muttei liian pienikään pideltäväksi.
Syön jäätelön suoraan lusikalla purkista. Upotan lusikkani mattavalkoiseen jäätelöön, johon se uppoaakin pehmeästi. Otan ensimmäisen palan. Valkosuklaa maistuu makeana ja mansikka siinäon ennemminkin hilloa kuin jäätelöä. Molemmat kuitenkin maistuvat kohtuuvahvoina. Valkosuklaalla on kuitenkin hieman yliote.
Lusikoin jäätelöstälisääpaloja, huomatakseni siinäolevan joukossa pieniä, lastumaisia valkosuklaahippusia. Syön jäätelöälisää. Uusia yllätyksiäei ole enääluvassa. Jäätelöon kuitenkin kohtuutoimiva.
Ulkoilma sulattaa purkkia ja sisältömuuttuu juoksevammaksi. Purkki suojaa minua likaantumasta. Valion Fabriikki valkosuklaa-mansikka on ihan ok. Sellainen koulun valmistujaisjuhlissa tarjoiltava kahvien yhteydessämeneväpikkumakea.
En henkilökohtaisesti usko, ettäjos pikkulapsi on syönyt tätäjätskiäjossain juhlissa tai siellämummolassakaan, hän tieten tahtoen viikkorahoistaan tätävain itselleen ostaisi…? Tämäjäätelötuntuu aikuismaisemmalta. Kesäinen jäätelökuitenkin on ja henkilökohtaisesti söisin tätämieluusti ulkona puistomiljöössämeren lähellä, esimerkiksi Kaivopuistossa?
Arvosana: 3,9/5 tähteä.
SISÄLLÄ
Astun sisään viileään asuntooni ja pohdin, miten viileän hämärä sisäilma vaikuttaa jäätelöön. Sisällä jäätelö tuntuu jotenkin tiheämmältä ja makeammalta. Suutuntuma on pehmeä, sillä tulin äsken ulkoa yli kahdenkymmenen asteen helteestä. Jäätelön makeuteen tottuu kuitenkin semi-nopeasti. Sanoisin että ihan ok.
Valion Fabriikki valkosuklaa-mansikka -jäätelö tuo mieleen juurikin
sellaisen mummola- tai Marttakerhomaisen tunteen… Jostain syystä myös hieman Muumimamman ja SDP:n… Mitä se sitten ikinä mahtaa tarkoittaakaan? Tätä jäätelöä voisin hyvinkin nähdä myös jossain Demarien tai vaikkapa ammattiliiton kevätjuhlassa…
Jäätelö ei ollut niin moni tasoinen kuin edellinen, muttei pettymyskään ja sopii kuitenkin ihan hyvin kesään ja on ihan ok kompakti aikuisten seurapiirijäätelökokemus.
Arvosana: 3,5/5 tähteä.
Pirulo frutti -mehujää
ULKONA
On kulunut pari päivää purkkijäätelöstä ja on aika vetäistä viimeinen rundi kuumana helatorstaina Pirulon Frutti-mehujään merkeissä.
Astun jälleen kerran terassilleni, istuudun terassituolille ja kaivan muistiinpanovälineeni esiin. Otan Pirulon käteeni ja tutkailen sitä. Puikko on kohtuu pieni ja käärepaperi on ihan vain perusmuovia, jossa on kuva jäätelöstä ja värejä. Avaan käärepaperin ja esiin tulee massatuotannollisemman näköinen, huomattavasti pliisumpi mehupuikko kuin paperissa, mikä ei toki kuitenkaan yllätä. Nuuhkin jäätelöä hieman, huomaamatta mitään erityisempiä tuoksuja.
Jäätelössä on päällekkäin omena-, mansikka- ja appelsiinimehujäätä sekä alla vielä kerran omenaa. Toisessa kyljessä suklaahippuja on ylhäällä viisi ja alhaalla kaksi. Nuolaisen mehujäätä päältä ja maistan esanssimaisen makean omenamehun. Koska olen kuitenkin kohtuu perso makealle ja joskus myös äklön makealle, hyväksyn tämän.
Nuoleksin jäätelöävähän sieltä sun täältä ja maistan voimakkaasti muutkin maut. Niin omena, mansikka kuin appelsiinikin toimivat yhteen oikeinkin hyvin. Puikon pohjaomena alkaa sulaa. Nuolen sulaa ja pidän mausta. Jäätelön päällä on pakastimen jättämää jäähilettä, joka alkaa sulaa ulkoilman kuumuudessa. Se vaikuttaa myös jäätelöön itseensä. Nuolen jäätelöä rivakammin, jottei se hajoaisi käsiini. Kylmä esanssi alkaa poltella hieman huuliani. Jäätelöpuikon maut alkavat sekoittua keskenään suussani ja jäätelöstä lohkeaa paloja sitä syödessä. Suklaahiput maistuvat parin sekunnin ajan peittyen lopulta muihin makuihin. Ne muistuttavat hieman euron joulukalenterien maitosuklaata.
Jäätelö muuttuu suussani hyvin juoksevaksi, kuin söisi sulanutta vaniljajäätelöä tai jotain makeaa kastiketta. Alan epäillä, että liekö jäätelö maitopohjainen? Jäätelö ei tunnu perinteiseltä mehulta ja on pehmeää. Pakkaus kuitenkin lupaa, että jäätelön valmistuksessa on käytetty tuoremehuja. Tiedä sitten? Katson pakkausselostetta ja osuin kuin osuinkin oikeaan. Jäätelö on maitopohjainen. Tämä ei kuitenkaan itselleni menoa pahenna, sillä kuitenkin pidän jäätelön mehukkuudesta, suussa sulavuudesta ja juoksevuudesta.
Sanoisin että Pirulo Frutti on ennen kaikkea lasten jäätelö, mutta aikuisetkin voivat varmasti nauttia siitä.
Arvosana: 3/5 tähteä.
SISÄLLÄ
vaan jäätelön käärepaperistaan, joka hyväkäs ei jostain syystätahdo kunnolla lähteäpuikon päältä. Lopulta saan paperin kuitenkin pois ja huomaan, ettäjäätelöon ehyempi ja paljon nätimmän näköinen kuin ulkona syömäni. Suklaahippuja on jälleen päälläviisi ja alla kaksi. Maut ovat samalla tavalla, samassa järjestyksessäpäällekkäin kuin aiemmin.
Aloitan makustelun. Nuolaisen jäätelöä ensimmäisen kerran ja tunnen kuinka sen maut hipovat kieleni makunystyröitä. Jatkan jäätelön nuolemista ja tunnen kuinka makukerrokset maistuvat paremmin. Minut yllätti se seikka, että Pirulo Frutti -mehujää tuntuu paremmalta kokonaisuudelta sisällä kuin ulkona.
Jäätelö on niin makunsa, juoksevuutensa kuin suutuntumansa puolesta vähän semmoinen vahva pirtelömäinen sekamehu… Suklaahiput jäävät jälleen muiden makujen varjoon ja tuntuvat nyt vieläkin turhemmilta. Edellä mainitut makukerrokset pääsevät paljon paremmin oikeuksiinsa sisällä kuin ulkona vaikkakin nyt jäätelö myös sulaa nopeammin. Kuitenkaan sotkematta liiemmin. Esanssit polttelevat huuliani nyt voimakkaammin kuin aiemmin. Pirulo Frutti myös kirvoitti pissahätää voimakkaammin kuin edelliset contenderit…
Kaikesta tästä huolimatta Pirulo Frutti oli siltikin ihan kohtuu passeli kokemus ja jätti hyvän mielen. Olen edelleenkin silti sitä mieltä, että jäätelö toimii paremmin lapsille kuin aikuisille. Suklaahiput tuntuivat kuitenkin tarpeettomilta ja hieman hutaistuilta vedoilta, mistä tulee hieman miinusta pisteytykseen. Pirulo Frutti sopii mielestäni paremmin sisällä kuin ulkona syötäväksi.
Arvosana: 3,8/5 tähteä.
