—
Avoin liitto, Teatteri Vantaa
Teksti ja kuvat: Tanja Ilmanen
Sisällä vasemmalla on tiski, jonka takaa sanotaan hei, kun astun sisään. Ulko-ovet ovat leveät ja niistä on mukava tulla teatterin puolelle. Narikassa työskentelee kaksi henkilöä, eikä siinä tarvitse vielä ovien avauduttua odotella saadakseen takkia naulaan. Odotustila, jossa istun kohta, on hyvän kokoinen ja lisäksi sisällä on mukava tunnelma. Taidan pitää tästä uudesta teatterista vielä enemmän kuin vanhasta.
Olen Teatteri Vantaan Silkkisalissa odottamassa, että esitys nimeltään Avoin liitto alkaisi. Koska esitys on K-18-tilaisuus, olen varautunut siihen, että ihmiset salin puolella saattavat nauttia myös alkoholia. Odotan esitykseltä hyviä näyttelijäsuorituksia, sopivaa pituutta ja sitä, että esitys jaksaisi naurattaa yleisöä vielä pitkään väliajan jälkeenkin.
Ennen esityksen alkua on aikaa ihastella lavastetta, joka näkyy jo yleisön puolelle. Siinä on punaiset, samettikankaan näköiset verhot, jotka roikkuvat koko lavan korkeudelta. Siellä on myös ovi, kaunis penkki ja kylpyamme. Myöhemmin selviää, että kylpyammeella, penkillä ja ovella on tärkeät roolit esityksen kulun kannalta.
Komedia alkaa, kun pariskunnan vaimo (Anne Nielsen) yrittää tehdä itsemurhan hyppäämällä ikkunasta. Koska on tullut riita, päättää vaimo yrittää viedä henkensä. On nimittäin käynyt selville, että hänen miehensä (Puntti Valtonen) harrastaa seksiä useamman muunkin naisen kanssa. Ikkuna on lavastettu punaisen, samettisen verhon taakse.
Pariskunta sopii, että myös vaimo yrittää löytää itselleen uutta miesseuraa ja kohta he elävätkin avoimessa liitossa. Mieleen jää kohtaus, jossa vaimo puhuu heidän yhteisen poikansa kanssa puhelimessa. Poika suosittelee myös äidin ottavan itselleen seuralaisen, joskaan ei SDP:n puolelta vaan ihan kommarin tällä kertaa, että äitiä ei taas pyörrettäisi ympäri samalla tapaa kuin isän kanssa on käynyt.
Kun vaimo on muuttanut omaan asuntoon, hänen miehensä käy säännöllisesti joka viikon torstai kertomassa tälle naisseikkailuistaan. Vai pitäisikö jopa sanoa, että tyttöseikkailuistaan. Kun viikot vierivät ja keskustelut etenevät, selviää miehellekin eräänä päivänä, että hän ei ole ainoa, jolla on jotakin kerrottavaa.
Puntti Valtonen näyttelee hyvin mustasukkaista miestä, kun vaimo kuvailee eräänä torstaina, millainen seikkailu hänellä itsellään onkaan ollut jo jonkin aikaa menossa. Seikkailun mies on vasta 38-vuotias, eli selvästi nuorempi kuin pariskunnan mies. Hän on opettaja yliopistossa, ydinfyysikko, joka on saanut palkinnon työstään. Kaiken lisäksi hän on musikaalinen ja tehnyt jopa miehen vaimosta kappaleen. Kun mies saa kuulla, että hänen vaimonsa on lähdössä pian lounaalle uuden miesystävänsä kanssa, alkaa taas tapahtua.
Näytelmä on rakennettu kahden näyttelijän ja yhden lavasteen ympärille. Lavaste on hienosti toteutettu, varsinkin verhon taakse rakennettu ikkuna. Esityksessä on paljon hyvin näyteltyjä kohtauksia, jotka saavat yleisön nauramaan. Esimerkiksi kohtaus, jossa vaimo kertoo, kuinka hän on kestänyt miehensä ilmavaivaongelmia ja tietää myös tasan, milloin hänellä niitä on. Samalla kun vaimo kertoo taidokkaan vitsikkäästi, kuinka miehen tyttöystävät saavat nähdä tämän sängyssä seksin merkeissä, näyttelee Puntti Valtonen piereskelevää miestä nojaten kylpyammeeseen.
Esityksessä on ehkä hieman överiksikin asti huumoria, varsinkin mitä lähemmäs loppuaan se käy. Huumoria siis riittää myös väliajan jälkeen. Jos jotain saisin muuttaa näytelmästä, se olisi loppukohtaus, jossa mies kuolee kylpyammeeseen. Tämä kohtaus hieman syö muuten niin hyvin rakennettua tarinaa. Parhaat jutut esityksessä liittyvät vaimon heittämiin kommentteihin miehensä naisseikkailuista ja kohtauksiin, joissa vaimo yrittää tehdä itsemurhaa siinä onnistumatta. Pituudesta näytelmä saa 10 pistettä, koska edes selkäkipuisen ei ollut sitä tuskaista katsoa loppuun.
9/10
