Hyppää sisältöön

Artun leffanurkka -spesiaali: Arviossa Cinemadrome-festivaalin elokuvat

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Teksti ja kuvat: Arttu Holm

Cinemadrome-elokuvafestivaali on itsetietoisesti kauhuun, B-elokuviin, exploitaatioon ja splatteriin erikoistunut kahdesti vuodessa järjestettävä, ehdottomasti K-18 leffakulinaristi-risteily. Elokuvaesitykset ovat Tampereen Arthouse Cinema Niagarassa. Festareilta ei makua, meininkiä tai särmää puutu. Alla ovat 1.-2.4.2022 näkemieni elokuvien arvostelut.

Varoitus: Juttu sisältää muun muassa arvioitavien elokuvien väkivallan kuvailua.

The Retrievers (1982)

Arvosana: 5/5 tai ⅕

Yksityinen kommandoryhmä saa tehtäväkseen kaapata mahtimiehen jossain Etelä-Amerikassa. Homma onnistuu, mutta yksi ryhmän miehistä kuitenkin teloittaa mahtimiehen perheen, mikä saa ryhmän johtajan Dannyn tolaltaan ja kavaltamaan työnantajansa. Danny kirjoittaa kirjan tapahtuneesta ja saa entisen työnantajansa lähettämät tappajat peräänsä. Lopulta Danny onnistutaan kaappaamaan. Hän kuitenkin ehtii antaa kirjansa siskolleen. Sisko lyöttäytyy yhteen entisen pahisfirman työntekijän Johnin kanssa, joka oli alun perin Dannyn perässä. Kaksikko aloittaa raivokkaan kujanjuoksun täynnä vaaroja, rakkautta, gorea, mauttomuutta ja häpeilemättömän roskaista sisältöä. 

Hauska pätkä, raaka kuin mikä, kunnon B-elokuva. Karatea, toimintaa, rakkautta, Ei millään asteella poliittisesti korrektia, vaan mustaa huumoria ja häpeilemätöntä roskasisältöä. 

Vampires Night Orgy (1973)

Arvosana: ⅗

Vampires Night Orgy kertoo pienestä minibussilla kulkevasta joukosta jossain Italian maaseudulla. Porukalla on jotain salattavaa (elokuva ei koskaan kerro, mitä). Joukon kuski saa yllättäen slaagin ja kuolee. Ryhmä hakee turvaa pienestä autiosta Tolmian kylästä, yö koittaa eikä ketään näy. Yksi porukasta katoaa teille tietämättömille. Aamulla kylän asukkaat ovat palanneet ja kylä elää jossain määrin… 

Porukka tapaa kylän mystisen ”pormestarin”,  joka esittelee heidät salaperäiselle kreivittärelle, jonka vieraanvaraisuudesta he saavat nauttia täysin rinnoin. Yksi myös vuotein. Vähitellen porukan jäseniä alkaa katoilla kylän kylmiin öihin ja vainoharha valtaa jäljelle jääneiden mielen. Mitä on tapahtumassa? Miksi kaikki menee niinkuin menee ja miksi kyläläiset janoavat heidän vertaan hullun kiilto silmissään? 

Hauskaa menoa, paikoin jopa hienon näköistä cinemaa, mutta vähän hölmöjä juonenkäänteitä siellä täällä. Elokuva yrittää olla jossain määrin enemmän vakavasti otettava ja osin onnistuukin rakentamaan kohtuu hyvää jännitystä, mutta toisinaan meno on melko pöhköä ja B-mäistä. Kokemus nimenomaan liveyleisön kanssa oli silti positiivinen ja mukava. 

Nightmare (1981)

Arvosana: 5/5  

Nightmare kertoo Tatum-nimisestä miehestä, jolla on pahoja mielenterveysongelmia ja joka on vaarallisen murhanhimoinen. Hänet lasketaan vapaaksi mielisairaalasta jonkinlaisen avohoitokokeilun johdosta, mutta hän karkaakin terapeuteiltaan ja hoitajiltaan aloittaen uuden väkivaltaisen kujanjuoksunsa. Tatum etsii lapsuuden kotinsa, jossa toteutti lapsena ensimmäisen brutaalin kaksoismurhansa. Talossa on uusi perhe, jota ja varsinkin perheen ilkikurista poikaa CJ:tä hän alkaa vainota. Lopullinen verikekkeri ja sitä seuraava yhteenotto häämöttää… 

Nightmare oli heittämällä perjantain paras elokuva. Se ei ole tarkoitettu huumoritekeleeksi, vaan on oikeasti raaka ja rankka kuvaus mielenterveysongelmista, avohoidosta, perheongelmista ja seksuaalisesta psykopaattisuudesta. Toisaalta, vaikka elokuva lähtökohtaisesti on hurja ja pyrkiikin siihen, sortuu se silti muutamiin B-elementteihin, mutta ne ovat vain plussaa etenkin tarjonnan hyvin tiedostavan live-yleisön kanssa. 

Elokuvan päähenkilö periaatteessa on myös sen päävihulainen, Tatum. Oli mielenkiintoista seurata Tatumin hetkellisen avohoitojakson pieniä hedelmäntaimia ja lopulta niiden romuttumista ja seksuaalisen murhanhimoisuuden vallan ottamista Tatumin päässä. Tatum ei ole perinteinen elokuvamurhaaja, vaan selkeästi tiedostaa tekevänsä pahaa toisille ihmisille ja häpeää sitä sekä oikeasti suree jokaista uhriaan, pystymättä kuitenkaan lopettamaan tappohommiaan. Mielenkiintoisen ristiriitainen hahmo. Aion katsoa Nightmaren joskus uudestaan. 

Savage Dawn (1986)

Arvosana: ⅘

Savage Dawn kertoo kiveä kovemmasta prätkäjätkä Stryckeristä, joka tulee jonnekin Texasin peräkylään tapaamaan ystäväänsä ja tämän perhettä. Samaan aikaan häikäilemätön prätkäjengi ”Savages” alkaa terrorisoida tätä samaa kylää ja kajoaa Stryckerin lähipiiriin… Turpakäräjät on taattu. Savagesin sekalainen psykopaattiseurakunta ei tosiaan arvannut, mikä heitä odottaa… 

Savage Dawn on oikein viihdyttävä B-pätkä kovista äijistä ja äijäilystä itsestään. Siinä on hyvä visuaalinen toteutus: Savage Dawn on kuvattu, valaistu, leikattu ja lavastettu kuin mikä tahansa oikea elokuva. Hahmojen pökkelyys ja tarinan hölmöys sekä mahtipontinen testosteronivirta ovat omiaan nautittavaksi liveyleisön kanssa. Vaikka elokuva on hölmö ja pökkelö, on se silti häpeilemätön ja viihdyttävä B-elokuva, josta on tietoisesti jätetty turha kainostelu sikseen. 

Tammy & The T-Rex (1994)

Arvosana: ⅕ tai 5/5

Tammy & The T-Rex kertoo nuorista rakastavaisista Tannysta ja Michaelista, joiden viatonta mutta kiihkeää rakkautta varjostaa v-mäinen Tannyn ex-poikaystävä Billy sekä tämän punkkarin retaleen kaveriporukka. Nämä eivät kaihda keinoja, eivätkä varsinkaan suoraa väkivaltaa sankariparin erottamiseksi. Niinpä Billy poppoineen pieksee ja kuljettaa Michaelin eläintarhaan kissapetojen murekkeeksi ja rapa roiskuu.

Aamu valkenee ja Michael on koomassa sairaalassa rakkaansa vierellä, kunnes sairaalaan ilmaantuu hullu tiedemies kätyreineneen. Nämä kaappaavat Michaelin ja vievät hänen aivonsa, vain istuttaakseen ne tiedemiehen unelmaprojektina luodulle robotti Tyrannosaurukselle. Michael Rex kuitenkin karkaa ja ensinnäkin kostaa Billylle ja hänen koplalleen. Hän myös aikoo voittaa Tannyn rakkauden takaisin ja löytää uuden ihmisruumiin, jossa elää… Jättiläismäinen Tyrannosaurus kun ei nyky-yhteiskunnassa pitkälle pötki. Sakean sydämellinen seikkailu voi alkaa! 

Dinosauruksen lähikuva peruutuspeilin kautta. Elokuvasta Tammy & The T-Rex.
Tammy & The T-Rex. Kuvakrediitti: imdb.com

Tammy & The T-Rex on kerrassaan hulvaton kokonaisuus. Hemmetin hauskaa viihdettä. Edesmennyt Paul Walker saa loistaa nuoruutensa vuosilla puolisen vuotta ennen ensimmäistä Fast & Furioius -elokuvaa sekä siitä seurannutta mainetta ja mammonaa. Elokuva on selkeästi tahallaan hölmö ja överi, tyyliin tekijät saaneet huippuidiksen Jurassic Parkin jälkitohinoissa tuottaa kunnon Tyrannosaurus-elokuva laatuarvoilla… Elokuva on hölmö, hauska ja päätön sekä sisältää jänskiä oivalluksia. Pidin erittäin paljon. Tällaiset elokuvat tulee katsoa ehdottomasti liveyleisön muassa. 

Fun fact: Denise Richardsin näyttelemä Tammy ei elokuvassa ole Tammy, vaan Tanny. Silti leffan nimi on TAMMY & The T-Rex. 

SANASTOA:

B-elokuva Elokuva, jolle on tyypillistä pieni budjetti, tiukka kuvausaikataulu, kaavamainen käsikirjoitus, suhteellisen lyhyt kesto ja minimaalinen tuotantosuunnittelu

Exploitaatio-elokuva Elokuva,joka pyrkii käyttämään hyväksi jotakin myyvää, pinnalla olevaa elementtiä tai aihetta. Usein hyödynnettävä aihe näyttelee elokuvassa suurempaa roolia kuin varsinainen tarina. Tehty pienellä budjetilla nopean tuoton saamiseksi.

Splatter Elokuva, onka ominaispiirre on liioiteltu väkivalta kuten verisuihkut ja tursuavat sisäelimet. Väkivaltaa käytetään yleensä mustan huumorin aikaansaamiseksi.

Kalkkuna Kalkkunoiksi kutsutaan poikkeuksellisen huonoja elokuvia. Elokuvat ovat niin surkeita, että jotkut elokuvaharrastajat nauttivat niiden katsomisesta ja niiden virheille nauramisesta. Kalkkuna syntyy, kun mahdollisimman moni elokuvanteon osa-alue ontuu.

mies piirretyssä kuvassa
Teksti ja kuvat: Arttu Holm