Kouvola Pride

Media, Valoa! -lehti

Sateenkaaren päässä Kouvola

Vaatii rohkeutta järjestää Kouvolan ensimmäinen Pride-tapahtuma.Ja vaatii rohkeutta osallistua siihen. Tämä siksi, että Kouvola on aika pieni paikkakunta. Joskus on vaikea uskoa, että se on vain puolentoista tunnin junamatkan päässä Helsingistä. Kouvola ei ole tunnettu suvaitsevaisuudestaan. Usein sanotaan, että Kouvostoliitto on ”vähän persu”. Isoin työnantaja taitaa olla Kymin paperitehdas Kuusankoskella. Keskusta on aika pieni, ehkä parin kilsan kokoinen, sitten alkaa omakotitaloalue. Pari vuotta sitten Kouvolaan tuli iso kauppakeskus, Veturi. Kun se tuli, oli se Suomen kuudenneksi suurin kauppakeskus. Nykyään ihmiset eivät enää tule keskustaan, vaan kaikki lähtevät autoillaan Veturiin ostoksille, joten keskustan kaupoilla menee huonosti ja keskusta on muutenkin kuollut. Kuten melkein kaikissa pienemmissä kaupungeissa, myös Kouvolassa pitää olla oma auto, jotta pääse minnekään. Vanhemmiltani, jotka asuvat seitsemän kilometriä keskustasta, menee bussi Kouvolaan kerran tunnissa, joten ilman autoa oleminen olisi hyvin epäkäytännöllistä.

Kouvolan ensimmäiset Pridet oli elokuun lopussa. Koko viikon mittaan oli kaikenlaista ohjelmaa, kuten luentoja ja ilmaiselokuvanäytös Kouvolan kirjastossa.  Prideihin oltiin satsattu paljon, jos vertaa siihen, että tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran, eikä kukaan voinut etukäteen tietää osallistujamäärää. Myös monet kaupalliset yritykset olivat satsanneet tapahtumaan. Elokuvateatterissa oli Pride-näytöksiä ja kahvila Papulaarissa myytiin Pride-teetä. Muutenkin tapahtumasta puhuttiin paljon. Kouvolan Sanomien ”Napakoissa” (lyhyet, parin lauseen mielipidekirjoitukset) oltiin sekä tapahtuman puolesta että vastaan, mutta enimmäkseen vastaan. Tämä on ihan ymmärrettävää, koska politiikka Kouvolassa on suurelta osin kokoomuslaista tai perussuomalaista/sinistä.  Joten tietenkin itse kutakin jännitti se, tulisiko marssilla ongelmia.

Marssi oli, kuten yleensä, Pride-viikon lauantaina. Se lähti liikkeelle kello 14 Matkakeskuksesta (yhdistetty juna- ja bussiasema). Kello 13 oli järjestäytyminen. Etukäteen oli arvioitu, että marssille tulisi noin 200 osallistujaa. Myöhemmin varovainen arvio oli noin 500 henkilöä, eli yli tuplasti etukäteisarvioon nähden. Vähän ennen kello 13 paikka oli jo täynnä ihmisiä.  Porukka oli eniten omissa pikku klikeissään. Huomasi että ollaan idässä: aika monta ihmistä tuntui puhuvan venäjää. Ihmisillä ei ollut hirveästi omia plakaatteja, mutta viereiset nuoret olivat itse tehneet muunsukupuolisuus-kylttejä. Suurin osa ihmisistä oli ihan normaalisti pukeutuneita, toisin kuin ehkä Helsingin Pride-tapahtumassa. Mutta jotkut olivat satsanneet vähän enemmän: upein ilmestys oli pitkä transnainen nahkaisessa minihameessa ja pelottavan korkeissa koroissa. Kaikki halusivat mennä juttelemaan hänelle. Hän oli tietenkin yksi niistä, joita haastateltiin seuraavan päivän Kouvolan Sanomiin. 

Kello 14 marssi alkoi liikkua. Marssia johti oranssi auto, jossa istui naispari lapsineen. Eli ihan kuten Helsingissä, sateenkaariperheet halutaan laittaa marssin alkuun näyttämään että ”kyllä me ollaan ihan normaaleja ihmisiä, aivan samanlaisia kun te”. Olisi mielenkiintoinen ajatusleikki joskus antaa ei-binääristen ihmisten tai muutenkin sellaisten ihmisten, jotka eivät sovi muottiin, johtaa marssia. Olisiko ihmisten reaktio marssiin erilainen? Reagoisivatko Pridea vastustavat ihmiset voimakkaammin? Itse marssissa silmiin pisti eniten se, miten hiljaista oli. Kukaan ei huutanut iskulauseita, kukaan ei bailannut, ihmiset vain kävelivät Matkakeskuksesta Jaakonpuistoon. Kaikki puhuivat omissa pienissä klikeissään. Vastamielenosoitusta ei onneksi ollut. Jotkut yrittivät huutaa jotakin, mutta kukaan ei oikeasti reagoinut. Naureskeltiin vain ja sanottiin, että huutajista ei kannata välittää. Helsinki Pridessa huutamisesta olisi noussut mellakka. Ehkä tämä johtui siitä, että tämä tosiaan oli Kouvolan ensimmäinen Pride koskaan, joten ihmiset olivat vähän varovaisia. Parin vuoden päästä ehkä uskalletaan sanoa huutajille takaisin.

Puistossa oli virallinen ohjelma puheineen ja musiikkeineen. Puheita pitivät ainakin Setan edustaja, tapahtuman järjestäjä ja paikallispolitiikkoja (vasemmistoliitto ja vihreät). Kaiken kaikkiaan Kouvolan ensimmäinen Pridet oli onnistuneet. Varovaisuus varmaan hälvenee, kun Prideja tulee lisää ja ihmiset hahmottavat, että voi vapaasti näyttää seksuaalista suuntautumustaan/sukupuoltaan eikä tarvitse sietää huonoa kohtelua, kuten ilkkumista.  Ensi vuoden Kouvola Pride on jo suunnitteilla.

Kuva: Antti Loiske
Henkka