Hyppää sisältöön

Rakkaus on ikuinen mysteeri

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Teksti: Heikki Krook 

Rakkaudesta on kirjoitettu niin paljon, ettei ole helppoa tuoda siitä esiin mitään uutta. Vaikka rakkaus onkin ollut olemassa ihmiskunnan alkuhämärästä asti, ei siitä voi vieläkään todeta, että se noudattaisi täsmälleen jotain tiettyä kaavaa. Ihmiset rakastuvat silloin kun kemiat kohtaavat. Rakkaudessa yhdistyy biologian ja psykologian välinen rajapinta, näin on kaikissa rakkauden ilmenemismuodoissa. 

Rakkaus on ikuinen mysteeri. On hämärän peitossa, miksi toisinaan tunnemme rakkautta, toisinaan emme. Olisi liian kapeakatseista puhua pelkästään hormoneista, koska rakkaus on paljon muutakin kuin biologinen ominaisuus tai tunnetila. Tunteilla on rakkaudessa kuitenkin merkittävä osuus. Tarve antaa ja saada rakkautta pohjautuu tunteisiin. Saamamme kohtelu osaltaan vaikuttaa siihen rakastummeko vai emme. Toisinaan rakkaus kestää vaikeitakin hetkiä, toisinaan se sammuu, vaikka ei tahtoisi. Rakkaus on laajempi käsite kuin usein tulee edes ajatelleeksi. 

Sydämen muotoisia punaisia ilmapalloja kolmen nipussa
KUVA:Three Red Heart Balloons
Kristina Paukshtite / Pexels

Rakkaus on biologian näkökulmasta olemassa lisääntymisen vuoksi, muuten kuolisimme sukupuuttoon. Biologinen ominaisuus ihmisessä on myös tunteet, joiden vaikutuksesta rakastumme ja pariudumme. Äidin tai isän rakkautta kuvaa erityinen tunneside lapseen. Silläkin on biologinen perusta, joka usein saa vanhemmat tekemään kaikkensa lastensa eteen. On luonnollista, että rakkauden kohde tuntuu tärkeämmältä kuin muut ihmiset. 

Parisuhderakkaus on hyvin pitkälti biologista vetovoimaa, mutta myös tarvetta henkiseen yhteyteen. Parisuhteen osapuolet ylläpitävät toistensa terveyttä ja toimintakykyä, jakaen kaiken toistensa kanssa. Oma kumppani on usein myös paras ystävä. Henkinen yhteys parisuhteessa kulminoituu tarpeiden ja tapojen yhteensovittamiseen. Ennen pitkää suhteen osapuolet alkavat muistuttaa toisiaan ja näkevät jo silmiin katsomalla toistensa tarpeet. Parisuhderakkaus on syvää kiintymystä kumppaniin. Se on eroottista ja romanttista. Rakkauden kohde tuntuu suhteen alkuvaiheessa paljon tärkeämmältä kuin muut ihmiset yhteensä. Tunnetila vaihtelee mustasukkaisuudesta euforiaan. 

Lähimmäisenrakkaus ilmenee pyrkimyksenä auttaa haastavassa elämäntilanteessa olevia, usein tuntemattomiakin ihmisiä. Se kumpuaa tarpeesta ja pyrkimyksestä toteuttaa omaa rakkaudellista ideologiaa yhteiskunnassa. Sitä voidaan pitää yhteiskunnallisena ideologiana ja opittuna tapana kohdata ihmisiä, kasvatuksen, uskonnon ja yhteisöllisyyden vaikutuksesta omaksuttujen arvojen mukaisesti. Lähimmäisenrakkaudessa yhdistyy vaikuttamisesta saatava tyydytys palvelutyöstä saatavaan itsearvostukseen. Rakastaa voi myös hyvää ystävää. Ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut. Ystävän tukeen voi aina luottaa. Lähimmäisenrakkaus on parhaimmillaan ystävänä olemista kaikille, ilman vaatimuksia siitä minkälainen pitäisi olla kelvatakseen. Ystävyydessä korostuu henkinen yhteys, jakaminen ja yhteisöllisyys. Se on kohtelemista niin kuin tahtoisi itse tulla kohdelluksi. 

Lähimmäisenrakkaus liitetään usein kristinuskoon. Lähimmäisenrakkaus on kristillisessä teologiassa toisten ihmisten huomioon ottamista ja kunnioittamista ja perustuu Rakkauden kaksoiskäskyyn. Se on kristillinen termi, jolla tarkoitetaan Jeesuksen Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa esittämää käskyä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin omaa itseä. 

Ihmisen seksuaali-identiteetti ei aina mahdu mihinkään yksittäiseen lokeroon. Seksuaalisuuden ilmenemismuotoja voidaan kyllä lokeroida, mutta siinä voidaan mennä harhaan. Ihmisessä voi olla niin monipuolinen määrä vivahteita, ettei kaikelle löydy lokeroa. Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa identiteetti ja identiteetistä riippuu, mistä kukin ihminen pitää. Rakkautta on kohdella toista hänen identiteettinsä mukaan, tarpeet huomioiden ja tunteita kunnioittaen. Parisuhteen osapuolet pariutuvat ehkä juuri siksi, että kokevat yhteenkuuluvuutta, kun identiteetit sopivat yhteen. On luontevampaa lähestyä toista, kun voi samaistua hänen identiteettiinsä ymmärtäen hänen perustaansa. Toisen ihmisen identiteetin ja vakaumuksen kunnioittaminen on erilaisuuden hyväksymistä, joka mahdollistaa rakkaudellisen kohtaamisen kaikenlaisten ihmisten välillä poliittisesta ideologiasta riippumatta. 

Piirros miehestä, turkoosilla
Teksi: Heikki Krook

Lue Valoa! -lehden juttuja: