Hyppää sisältöön

TARMO MAJAVA

Etusivu > Mediaa! > TARMO MAJAVA

— Lyriikkaa, Media, Valoa! -lehti

TARMO MAJAVA

Teksti: Arttu Holm 
Kuvitus: Minea Kärki 
Verkkotaitto: Timo Arjasto

Olipas kerran majava. 
Joka istui lammen reunalla.  
Mietti, missä on puut.  
Nuo puut, joista talonsa… kotinsa rakentaa?  

Häll’ perhettäkin ois…  
Vaan ei kattoa, lattiaa tai alkua aloittaa…  

Puut viety on.  
Ken tietää, miks’ tääll’ vain kannut kituiset kököttää..  

Horisontissa Torni tupruttaa.  
Sinn’ autot, auvot puut kuljettaa…  
Kaks’jalkaiset miehet…  
Majavan tilan kuskaa haat…  

Piirretty majava

Tarmo Majava.  
Taas istuu lammen reunalla…  

Kaks talvea jo mennyt on.  
Ei puit’, ei lampee.  
Maankin myllertävät.  

Kaks’jalat.  
Nuo Perkeleet.  
Pienen eläimen taltuttaneet.  

Perhe on Majavan poissa jo.  
Lapset kasvoi, vaimo vaihtui.  
Uudet tuli.  

Talvi meni.  
Taas joka murmelin ToothTinder-kauden koitokseen hakee…  
Vaan mitä naiselleen antaa?  
Ei ole, mistä edes kotia rakentaa.  

Voi jumalauta, perkele, vittu, helvetti, saatanan perkele!  

Puhisee tuo Tarmo Majava.  
Kun nuoren pihlajan alas taltattaa.  
Kiviä päälle kasaa. Koristaa kalanraadoilla.  
Aika ankeeta.  
Näin tuumii tuo… Tarmo Majava.  

Kaks talvee kuluu.  
Tarmoa harmittaa…  
Ei ole morsianta. Ei kodin tarpeita.  

Ja horisontissa vain…  
nuo Tornit tupruttaa…  
Ennen yksi, nyt monta.  

Tarmo katsoo Aurinkoon.  

Auta.  

Hän parahtaa.  
Aurinko vain paahtaa.  
Tarmoa vituttaa.  

Kuluu taas kaks talvea.  
Tarmo Majavaa panettaa.  
Vituttaa ja panettaa…  
Naaraat kaukana jossain…  
Tarmo menneessä, hönkien horisonttiin…  

Yhtenä päivänä ankeana…  
Tyttö kaks’jalkaisten.  
Pitkin lammen reunaa näin tallustaa.  

Tarmo Majavan huomaa ja tuijottaa…  
Sirisevän laatan kaivaa…  
Sen silmällä Tarmoa tapittaa…  
Tarmoa vähän ahdistaa.  

Kohta tyttö, jotain Tarmolle alkaakin lässyttää…  
Tarmoa se oudoksuttaa…  
Tyttö menojaan menee…  

Huomenna heitä jo kuusi on.  
Ylihuomenna 80.  

Kohta nuoret kaks’jalat takeissa vihreissään maan.   
juoksee pitkin Tarmon vanhaa alaa.  
Huutaa jotain metsistä ja itsensä Torneihin kiinnittää…  

Hulluja nuo on kaikki!  
Tarmo parahtaa…  

Vaan yhtäkkiä alkaa jostain vettä liplattaa.  
Taas vanhaan lampeen Tarmo Majavan.  
Koht’ puitakin kasvaa.  
Tarmo Majava voi kotinsa rakentaa.  

Ja muuttolinnun mukana tulleen naisen ja lapset taas uudeksi aloittaa…  

Tarmo Majava.

  

Uusimmat Valoa!-lehden jutut