—
Teksti: H
Kuvat: Aki Loponen, Lahden Kaupunginteatteri
Logo: Minea Kärki
Verkkotuottaja: Janina Porkka
Mieletöntä valoa haluaa tarjota kumppaneilleenkin alustan saada tuotoksiaan esille. ”Yleisössä H” -juttusarja kuuluu tähän kategoriaan.
”Yleisössä H” on juttusarja, jossa H kertoo yleisökokemuksistaan. H kokee teatterin sopivana irtiottona arjesta. Teatterikärpänen puraisi häntä jo yläasteella, kiitos äidinkielen opettajan. Teatterin ilmaisu on selkeää, ja siksi H viihtyy yleisössä paremmin kuin kotonaan, mutta ei kuitenkaan pidä unohtaa, että hän rakastaa myös musiikkia ja elokuvia kuten myös huvipuistoja ja eläimiä.
Emma -esitys Lahden Kaupunginteatterin sivuilla
Emma
Emma on avioliittojen järjestäjä ja erittäin innokas sellainen. Näytelmä sijoittuu 1800-luvulle, joten ensimmäisestä tanssikohtauksesta tuleekin mieleen wanhojen tanssit.
Näytelmää hallitsevat kaksi parveketta, joille on portaat. Alaosa on yleensä asunnon ensimmäinen kerros, eli toisin sanoen on kaksi erillistä asuntoa, mutta nämä asunnot ovat monia eri asuntoja. Näytelmän aikana välillä menee sekaisin, missä nyt oikeastaan ollaan. Minua esimerkiksi häiritsi se, että Emman isä esiintyi jatkavasti yöpaidassa ja nukkumatin hattu päässään ja hän mainitsee siitä, että velli on terveellistä ja kaikkien pitäisi syödä sitä. Onko sillä jokin idea, en ymmärtänyt. Yllättävästi 80-luvun Madonnan hitit ja Abban Gimme gimme sopivat esitykseen ja tuovat siihen kaivattua huumoria. Emma haluaa naittaa ystävänsä Harrietin kirkkoherralle, joka on kiinnostunut Emmasta itsestään ja loukkaantuu, kun Emma ei ole kiinnostunut. Emman lapsuudenystävä ajattelee koko ajan, että Emmalla on jotain taka-ajatuksia.
Tosin minua häiritsi noissa musiikkikohtauksissa se, että 90-luvun syntetisaattori ei kyllä sopeudu 1800-luvun miljööseen, eikä vaaleanpunainen miesten pukukaan. En usko, että 1800-luvulla käytettiin sellaisia. Ja miksi kaikkien lavasteiden tulee olla petroolinsinisiä, tuskin kenenkään kotona kaikki huonekalut ovat samanvärisiä. Ehkä olisin muuttanut tekstiä sen verran, että sukunimien sijaan olisin käyttänyt ihmisistä etunimiä. Toki 1800-luvulla puhuteltiinkin ihmisiä sukunimillä, mutta ne eivät välttämättä jää mieleen.
