—
PÄÄKIRJOITUS – Valoa! nro 1.
Heikki Krook
Yhteiskunnassamme tuntuu olevan vallalla käsitys, että ihmisen pitää olla tietyn näköinen ja kokoinen ollakseen kelpo. Usein tuon käsityksen mukaan on häpeällistä olla jollain tavalla poikkeava. Erilaisuutta edustava lapsi tai nuori joutuu usein kiusatuksi, koska hän on tavoiltaan tai muilta ominaisuuksiltaan toisenlainen kuin ympäristönsä ja tätä kiusaamista tapahtuu toisinaan myös aikuisten keskuudessa.
Stigmasta on varmasti kokemusta jokaisella ihmisellä, koska yhteiskuntamme tapakasvatus usein perustuu käsitykselle niin sanotusta valmiista muotista, johon tulisi kaikkien mahtua. Tämän muotin sisäistäminen alkaa jo lapsuudessa, kun meille opetetaan käsitys muun muassa kauneudesta, vahvuudesta, onnellisuudesta ja monesta muusta ominaisuudesta, jotka kaikkien tulisi omaksua. Stigma syntyy silloin ympäristön paineesta, kun on pakko täyttää ihanteet ollakseen suosittu ja ettei tarvitsisi hävetä erilaisuutta.
Kaikkia ihanteita ei kuitenkaan koskaan voi täysin täyttää ja näkisinkin ilolla sen päivän, kun kaikilla olisi oikeus ja mahdollisuus nähdä oma kehonsa kauniina tai komeana, löytää itse omat vahvuutensa ja olla onnellinen omana itsenään, vaikka olisikin erilainen kuin muut.
Syrjintää tapahtuu myös sukupuolen ja seksuaali-identiteetin vuoksi, usein silloin kun kyseessä on valtavirrasta poikkeava henkilö. Viime aikoina on kuitenkin otettu edistysaskeleita suvaitsevaisuuden suuntaan, kun lainsäädännöllä on alettu turvata ihmisten yhdenvertaisuutta.
Stigma istuu kuitenkin vielä lujassa yhteiskuntamme sosiaalisissa rakenteissa ja työtä suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi tarvitaan, ettei ketään pidettäisi vääränlaisena identiteetin tai vaikka ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
