—
Teksti: H
Kuvat: Cata Portin, Helsingin kaupunginteatteri
Logo: Minea Kärki
Mieletöntä valoa haluaa tarjota kumppaneilleenkin alustan saada tuotoksiaan esille. ”Yleisössä H” -juttusarja kuuluu tähän kategoriaan.
”Yleisössä H” on juttusarja, jossa H kertoo yleisökokemuksistaan. H kokee teatterin sopivana irtiottona arjesta. Teatterikärpänen puraisi häntä jo yläasteella, kiitos äidinkielen opettajan. Teatterin ilmaisu on selkeää, ja siksi H viihtyy yleisössä paremmin kuin kotonaan, mutta ei kuitenkaan pidä unohtaa, että hän rakastaa myös musiikkia ja elokuvia kuten myös huvipuistoja ja eläimiä.
Tutustu Katrina –esitykseen Helsingin kaupunginteatterin sivuilla
Katrina
Lilla Teaternin Katrina on ruotsinkielinen esitys, eikä siitä pääse mihinkään, että jatkuva kännykän vilkuilu tekstitysten takia häiritsee esitystä.
Olin todella yllättynyt siitä, kuinka kauniisti nokkahuilu soi. Yleensä olen tottunut siihen sävyyn, jolla se soi ala-asteen kolmannella luokalla musiikintunnilla. Kerrankin esityksen laulut veivät tarinaa eteenpäin, olivat erittäin koskettavia ja aikakauteen sopivia, vaikka ne on tehty nykyaikana. Säveltäjä on Aili Järvelä, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Paula Vesalan kanssa.
Verrattuna samantyyppiseen Myrskyluodon Maija -tarinaan, tästä esityksestä jäi musiikin vuoksi iloisempi ja toiveikkaampi tunnelma. Toki tässäkin oli kuolemaa, mikä oli siihen aikaan varsin yleistä ja onhan meri edelleen arvaamaton elementti, siitä ei pääse mihinkään. Toki olisin musikaaliksi toivonut enemmän liikuntaa ja lavan hyötykäyttöä. Tässä se, että lava pysyy samana koko ajan, sopi paremmin tarinaan kuin esimerkiksi Everstinna-näytelmässä. En tiedä miksi, en osaa analysoida tätä sen tarkemmin.
Toisaalta tietyt asiat ovat nykyajassa aivan samat: nuorena ottaa paljon riskejä, haluaa uskoa unelmiin ja helposti pettyy. Ihan sama, onko 2020-luku vai 1800-luku. Sitten sopeutuu ja on tyytyväinen siihen mitä on, koska katkera ei kannata olla. Musiikki oli jopa sellaista, että voisin kuvitella sitä omiin hautajaisiini, mutta onneksi hautajaisissa ei mässäilty samalla tavalla kuin esimerkiksi Myrskyluodon Maijassa.
Se ei ollut päällimmäinen asia, joka jäi mieleen. Päällimmäinen asia on erittäin kaunis musiikki. Valaistuksen vaihtaminen olisi ollut erittäin vaikeaa, ja todennäköisesti se olisi onnistunut vain kerran esityksen aikana. Täytyy sanoa, että Lilla Teaternin intiimi tunnelma sopii tällaiseen koskettavaan draamaan paremmin kuin Kaupunginteatterin iso näyttämö. Suosittelen tätä myös niille, jotka eivät pitäneet Myrskyluodon Maijasta.
